Re: Puolueohjelma

Julkaisija Vastaukset
demokraatti # Posted on 14.3.2008 at 12.07
Profiilikuva käyttäjästä demokraatti

Hei,
Esitän seuraavassa asioita, jotka vähän laajentavat sitä keskustelua, jota piratismista on käyty. Syy laajemman näkökulman ottamiseen on se, että nyt on auki paikka suuremmallekin poliittiselle liikkeelle, joka ymmärtää mahdollisuutensa tässä maailmantalouden murroksessa, jossa
1) informaatiosta on tulossa tai jo tullut taloudelle tärkeämpi hyödyntämisen kohde kuin fyysinen työ, tehtaat ja tavarat,
2) ihmiskunta on ajautumassa paheneviin sosiaalisiin vaikeuksiin, jotka johtuvat rikkaiden ja köyhien välisen kuilun syvenemisestä, mikä puolestaan johtuu suureksi osaksi siitä, että tehtaiden ja tavaroiden omistamisen ja vaihdannan tavat eivät sovellu informaation kauppaan,
3) luonnon tila on muuttumassa nopeammin kuin mihin yhteiskunnat ovat valmiit sopeutumaan, mikä johtuu siitä, että yhteinen tavoite on talouden kasvattaminen, millä perusteella annetaan erilaisia etuoikeuksia niille, jotka taloutta kasvattavat.

Toisin sanoen, poliittisessa tarjonnassa on kasvava aukko liikkeelle, joka osaa loogisesti selittää, miksi juuri sen kannattaman periaatteen mukaan toimiminen
1) sopii informaation kauppaan ja hyödyntämiseen
2) kaventaa rikkaiden ja köyhien välistä kuilua
3) heikentää luontoon kohdistuvaa kulutuspainetta.

Kysymys on siitä, mikä tämä periaate on ja miten se määritellään.

Pari reunaehtoa on ensin huomioitava. Ollakseen vaikuttava uuden poliittisen liikkeen periaatteen/ideologian on aidosti erottava vanhoista. Vanhojen aatteiden paikkaaminen on vanhojen puolueiden vallassa. Liikkeen ydinajatuksen on lisäksi oltava sellainen, josta voidaan loogisesti johtaa käytännön sääntöjä (lakeja), joista voidaan todeta, saavutetaanko niiden noudattamisella haluttu vaikutus vai ei. Vielä on huomioitava, ettei liikkeen ideologia tai tavoite voi olla kompromissi erilaisten näkemysten välillä. Kompromissi on se, johon käytännössä joudutaan, kun kilpaillaan muita ideologioita ja niiden tavoitteita vastaan.

Siksi esimerkiksi vihreästä liikkeestä ei kannata ottaa oppia. Se on jo itse kompromissi, jolla ei ole koskaan ollutkaan mitään sellaista yhtenäistä tavoitetta, joka olennaisesti eroaisi muiden puolueiden tavoitteista. Kuka nyt luonnonsuojelua periaatteessa vastustaisi. Niinpä vihreät ovat joutuneet apupuolueeksi, joka on saanut näkemyksiään läpi vain silloin ja siinä muodossa, kun se on isommille sopinut. Taloutta koskevan ideologian puuttuessa vihreillä ei koskaan ole ollut perusteltua ajatusta esimerkiksi tietotekniikan kehityksestä tai globalisaatiosta, mitkä seikat kuitenkin pitkälti säätelevät sitä, miten ihmisten yhteinen talous kehittyy ja kohtelee luontoa.

Sitten on pari asiaa, joista kaikki piraattilaiset eivät tule pitämään.

Ensiksikin, jos tarkoituksena on saada oikealle asialle laaja kannatus, liikkeen nimeksi ei sovi mikään piratismiin viittaava. Yleiskielessä piratismi ymmärretään yhteiskunnan kiusaksi eikä sen käyttö ole johdonmukaista liikkeelle, joka katsoo olevansa yhteiskunnalle hyväksi. On löydettävä uusi nimi.

Toinen asia on ehkä vaikeammin vastaanotettavissa. Yhteiskunnallinen tilaus koskee vain sellaista ideologiaa, joka on antisosialistinen ja antikapitalistinen. Sosialismia ja kapitalismia yhdistää pyrkimys talouden kasvattamiseen, edellinen yhteiskunnan poliittisella ohjauksella ja jälkimmäinen yksityisiä pääomia keskittämällä. Näille vastaisen ideologian on oltava talouskasvun suhteen neutraali. Se ei saa olla kasvuun kannustava muttei myöskään kasvua rajoittava. Miksi maailmantaloutta pitäisi vieläkin erityisin taloudellisin etuoikeuksin kannustaa kasvuun, kun nähdään, mitä kasvuun painostaminen on tekemässä ihmisille ja luonnolle? Lisäksi uuden ideologian on oltava globaali. Se ei voi ajaa minkään erityisen kansakunnan tai talousryhmittymän etuja – niin kuin demokratia ei aja minkään erityisen säädyn etuja. Globaalius merkitsee luopumista myös kilpailukyvyn ideasta ja siihen vetoamisesta. Mihin Maa tarvitsisi kilpailukykyä, kun Kuussa tai Marsissakaan ei ole elämää?

Uudelle liikkeelle on siten kaksi erilliseltä näyttävää tarvetta, joihin kuitenkin on sama ratkaisu. Toisaalta sen tehtävänä on ratkaista se ongelma, johon piraattiliike on keskittänyt huomionsa. Nykyinen tapa omistaa ja hallita informaatiota ajautuu yhä pahenevaan ristiriitaan globaalien tietoverkkojen periaatteellisen hallitsemattomuuden kanssa. Toisaalta liikkeen tehtävänä on vastata siihen tyytymättömyyteen, mitä ihmiset osoittavat nykyisiä puolueita kohtaan, koska ne eivät pysty ratkaisemaan niitä ongelmia, joiden yhteisenä tekijänä on talouden kasvattamiseen kohdistuva kilpailu. Juuri koveneva kilpailu aiheuttaa sen, että kasvavasta vauraudesta huolimatta rahat riittävät yhä huonommin mihinkään sellaiseen, jota ei pystytä perustelemaan nopeilla taloudellisilla voitoilla.

Haasteena on se, että ihmiset yleensä oppivat yhteiskuntansa perusarvot ainoiksi oikeiksi ja pitävät niiden vastaisia pyrkimyksiä paitsi väärinä niin myös epärealistisina. Ongelmien katsotaan vaativan vain paikkausta (ajatellaan esimerkiksi, että taiteilijoiden kannustaminen kaupallisilla yksinoikeuksilla on sinänsä oikein ja realistista, mutta joillekin taiteenaloille nykyistä pienempikin yksinoikeusaika riittäisi, tai että patenttijärjestelmä on sinänsä tarpeellinen, mutta joillekin keksinnönaloille ei tulisi antaa täyttä suojaa). Kuitenkin, jos perustaksi hyväksytään se ideologia, jonka hallintaan vanha valta perustuu, sen ongelmallisten käytäntöjen paikkaaminen tapahtuu sen ehdoilla ja luo vain yhä monimutkaisempia ja ristiriitaisempia käytäntöjä, joiden virheistä pääseminen vaatii yhä uusia korjauksia, kunnes koko rakennelma ei enää pysy kasassa ja päädytään ensin taloudelliseen romahdukseen ja vasta sitten ideologiseen uudistumiseen.

Edellisen perusteella näen piraattiliikkeellä kolme eri vaikutustason mahdollisuutta määritellä ideologiansa ja tavoitteensa.
1) Piraattiliike kannattaa periaatteessa talouskasvua ja yhteiskunnallisia kannusteita, mutta haluaa kiinnittää huomion muutamaan epäkohtaan, jotka ovat seurausta lähinnä internetin kehityksestä. Liikkeen tavoitteet eivät ole johdettavissa mistään yhdestä aatteesta vaan tavoitteita ja perusteita on monia. Tällaista liikettä epäilemättä tarvitaan tuomaan esiin erilaisia kehityksen mukanaan tuomia ongelmia, mutta merkittäväksi poliittiseksi puolueeksi se ei riitä.
2) Piraattiliike ottaa talouskasvuun neutraalin kannan ja keskittyy tieteellisen, taiteellisen ja keksinnöllisen informaation vapauttamiseen niistä kannusteista/rajoitteista, joita informaation kaupalliset yksinoikeudet merkitsevät. Liikkeellä on yksi tavoite, joka voidaan muotoilla seuraavasti: informaation kaupallisista yksinoikeuksista luopuminen (ei siis informaation kaupasta luopuminen). Sitä perustellaan paitsi internetin vapaudella myös sillä, että muiden monopolien lailla patentit ja tekijänoikeudet keskittävät varallisuutta ja kasvattavat tuloeroja. Tuloerojen kasvu puolestaan koventaa taloudellista kilpailua ja kilpailun koveneminen lisää painetta ottaa kaikki irti ihmisistä ja luonnosta. Tällaisen tavoitteen vaikutusala on siten hyvin laaja ja vanhojen poliittisten liikkeiden pyrkimyksille vieras. Niinpä tähän tavoitteeseen pyrkiminen edellyttää mm. uuden poliittisen puolueen perustamista.
3) Piraattiliike ottaa talouskasvuun neutraalin kannan ja varaa itselleen koko kapitalismin ja sosialismin vastaisen ideologian alueen. Liike määrittelee sosialismin järjestelmäksi, jossa poliittinen valta ohjaa taloutta, ja kapitalismin järjestelmäksi, jossa taloudellinen valta eli tuotannon omistajat ohjaavat taloutta. Uuden liikkeen ideologisena tavoitteena on siten järjestelmä, jossa talous ohjautuu alhaalta päin, yksittäisten tuotannon käyttäjien tarpeiden mukaan. Koska taloutta ei ohjata poliittisesti, kyseessä on markkinatalous, mutta koska sitä eivät ohjaa myöskään tuotannon omistajat eli markkinoilla myyjät, se ohjautuu ostajien tarpeiden mukaan. Jotta talous ohjautuisi ostajien tarpeiden mukaan, myyjät eivät saa ohjata taloutta suosimalla ketään yksityistä eikä yhteisöllistä ostajaa muilta tietoja salaamalla, alemmilla hinnoilla, yksinoikeuksilla tms. mukaan lukien kaupalliset yksinoikeudet informaatioon. Tällaista kolmatta ideologiaa voidaan nimittää talouden demokratiaksi, koska sen periaate on sama kuin poliittisessa demokratiassa: jokaisen oikeus tietoon ja yleinen ja yhtäläinen valinnan vapaus. Tässä tietotekniikan kehitysvaiheessa maailmantalous tarvitsee talouden demokratiaa aivan niin kuin se aikanaan tarvitsi poliittista demokratiaa poistamaan maanomistuksen ja käsityöläisyyden hallintaan kehittyneitä etuoikeuksia, jotka eivät enää palvelleet tavaroiden teollista monistamista.