Re: Puolueohjelma

Julkaisija Vastaukset
demokraatti # Posted on 31.3.2008 at 10.06
Profiilikuva käyttäjästä demokraatti

Minusta sarte kirjoittaa piraattipuolueen poliittisista mahdollisuuksista juuri niin kuin asiat ovat. Yhtä sarten esittämistä, sinänsä paikkansa pitävistä asioista on kuitenkin syytä analysoida vähän laajemmasta perspektiivistä. Menneiden muutosten ymmärtäminen on uusia muutoksia suunniteltaessa aina paikallaan.

Quote:sarte kirjoitti:
( … koska kukaan ei auta kiukuttelevaa pikkulasta joka haluaa kääntää koko kulttuurin ansaintamallin ylösalaisin, ilman kulttuurin toimijoiden tukea). PP:lle tuskin löytyy kovinkaan montaa selänraaputtajaa nykyisestä kentästä, etenkin jos PP haluaa tehdä kaiken oman päänsä mukaan, eikä suostu kompromisseihin missään asiassa (tämä näyttäisi näiden kirjoitteluiden perusteella olevan kentän henki).

Kysymys on siis koko kulttuurin (kaikkien tiedon tuottajien) ansaintamallista ja sen muuttamisen mahdollisuudesta ilman kulttuurin toimijoiden tukea. Onko se tarpeellista ja onko se mahdollista?

Jos asiaa katsotaan laajemmin koko globaalin talouden kannalta, näyttää siltä, että sen ongelmat johtuvat pitkälti siitä, että koko talouden ansaintaehdot ovat jo peruuttamattomasti muuttuneet, mutta informaation tuotannon ansaintamalli ei. Silloin näiden yhteen sovittaminen on välttämätöntä eikä kysymys ole pienestä ja nopeasta muutoksesta vaan yhtä suuresta ja vaikeasta muutoksesta kuin aikanaan oli maatalouteen perustuvan talouden ansaintamallin muuttaminen teollisuudelle sopivaksi.

Kun maaomaisuus oli tuottoisin ja tärkein omistamisen kohde, oli luonnollista, että maanomistajat ja maan valtaajat organisoituivat, käyttivät valtaansa ja soivat itselleen tiettyjä etuoikeuksia muihin nähden. Nämä etuoikeudet toimivat myös kannustimina ja sosiaalisen arvon mittareina: kun palvelee hyvin kuningasta ja valtaa tehokkaasti maita muilta, voi saada palkinnoksi aatelisarvon, päätäntävaltaa kansakunnan asioissa, suuret tilukset ja omat alustalaiset tai orjat.

Aika kuitenkin muuttui. Yleinen luonnontieteiden ja tekniikan kehittyminen mahdollisti teollisen vallankumouksen. Teollisuudesta tuli kannattavin ja tärkein omistamisen kohde. Samalla kuitenkin ne kannustinrakenteet, jotka oli tehty maanomistukselle sopiviksi, alkoivat kannustaa ihmisiä aivan vääriin toimiin. Vanha tavoite, maan valtaaminen ja hallitseminen, ja uudet teollisen tehokkaat keinot käydä sotaa olivat tuhoisa yhdistelmä. Teollistuneessa maailmassa tilanne rauhoittui vasta parin maailmansodan jälkeen, kun huomattiin, ettei maa-alueista taisteleminen palvellutkaan teollisuuden etuja ja luovuttiin siihen ohjaavista kannustimista eli siirryttiin poliittiseen demokratiaan. Teollistumattomassa ja demokratiattomassa maailmassahan tilanne ei ole vieläkään rauhoittunut.

Kun taloudellinen valta siirtyi teollisuuden omistajille, oli luonnollista, että he saivat suuren sananvallan myös poliittisissa asioissa ja he loivat ja laillistivat sellaisia kannustinrakenteita, jotka heitä hyödyttivät. Näiden joukossa ovat mm. liikesalaisuuksia, patentteja ja tekijänoikeuksia koskevat lait, joiden kaikkien tarkoituksena on auttaa ja kannustaa teollisuusyrityksiä tehokkaammiksi tavaroiden tuottajaksi ja kilpailemaan keskenään luonnonvarojen hyödyntämisessä ja markkinoiden valloittamisessa. Jotka tässä onnistuvat, saavat palkinnoksi yhä suuremman osuuden luonnonvarojen, tehtaiden, patenttien ja tekijänoikeuksien markkinoista ja niiden mukanaan tuomista rikkauksista sekä tietysti sosiaalisesta arvostuksesta.

Tämän historiankäsityksen mukaan nykyisten taloudellisten ongelmien takana on jälleen tieteiden ja tekniikan kehittyminen liian tehokkaaksi tarkoitukseensa nähden, siis yritysten väliseen kilpailuun siitä, kuka tehokkaimmin muuttaa luontoa tavaroiksi. Kun informaatiosta on tullut tuottoisin ja tärkein omistamisen kohde ja sen jakelun kulut ovat pudonneet lähes olemattomiksi, yksinoikeuksilla kasvatetut pääomat ovat alkaneet suuntautua kokonaisuuden kannalta tuhoisasti. Ne ovat alkaneet syventää rikkaiden ja köyhien välistä kuilua ja pahentaa sosiaalisia ongelmia. Ne ovat kasvattaneet maailman kokonaistuotantoa luonnolle kestämättömällä tavalla. Ja lisäksi, kasvu ei ole niinkään ohjautunut kaikkia hyödyttäviin kohteisiin kuin talouden kilpailujen ja taistelujen kuluihin.

Esimerkiksi, lähes kaikkien yritysten, mukaan lukien lääkevalmistajien, patenttien kiihkeimpien puolestapuhujien, PR-, mainos-, markkinointi- ja oikeudenvalvontakulut ovat suuremmat kuin tutkimus- ja tuotekehityskulut. Ääriesimerkkinä tämän päivän kilpailukuluista on se henkisten ja fyysisten voimavarojen kulutus, joka tapahtuu Yhdysvaltain öljy-yhtiöiden ja Irakin öljynomistajien välisessä oikeuksienomistamiskilvassa – siitähän Irakin sodassa pitkälti on kyse.

Tarvitseeko maailma enää teollisuustuotannon kasvattamiseksi luotuja kannustinjärjestelmiä?

Tämä on se kysymys, joka on vedenjakajana teollisuusyhteiskunnan ja tietoyhteiskunnan välillä ja johon kaikkien puolueiden on ennemmin tai myöhemmin otettava kanta. Nythän näin ei vielä tehdä, koska on ”itsestään selvää” että tuotantoa on kannustettava kasvuun ja kiistaa käydään vain siitä mitä tuotantoja on erityisesti tuettava ja miten yritysmaailman ja yhteiskunnan tehtävät ja vastuut tässä jakautuvat.

Ainoa mahdollinen tulevaisuuden aate, kolmas ideologia, perustuu ei-vastaukseen ilman kompromisseja. Kaikki ratkaisut, joissa tuotanto jaotellaan tarpeelliseen ja tarpeettomaan tms. luokkiin, kuuluvat sosialistiseen ideologiaan, jossa poliittisesti päätetään, mitä tuetaan, miten ja mitä ei. Toinen asia on, että käytäntö muodostuu aina kompromisseista eri ideologioiden välillä.

Miten sitten informaation tuottajat saavat palkkansa ilman kasvuun eli määrään sidottua kannustusta? Periaate on se, että informaation tuottaja kuvailee ja hinnoittelee tuotteensa ja ne, jotka katsovat hyötyvänsä informaatiosta siitä huolimatta, että muut saavat sen ilmaiseksi, maksavat yhdessä tuottajan vaatiman summan tai sitten eivät maksa. Ellei kauppaa synny, tuottaja saa pitää informaation omanaan, mutta jos kauppa syntyy, sen jälkeen informaatio on kaikille vapaa.