Vs:Glob,, talousongelmista ja makrotalouspäätelmiä

Etusivu Foorumit Yleinen keskustelu ja politiikka Globaaleista talousongelmista Vs:Glob,, talousongelmista ja makrotalouspäätelmiä

Julkaisija Vastaukset
Multiprivatisti # Posted on 18.6.2011 at 4.01
Profiilikuva käyttäjästä Multiprivatisti

Seuraavassa puutun Vesa Puttosen oletuksiin vain hyvin valikoidusti, joten kannattaa tutustua myös alkuperäiseen tiedostoon.

Puttonen:

” Nyt kysymys ei ole suhdannetaantumasta vaan käsissä on taseongelma. Yksityisen
sektorin velat otetaan nyt valtioiden vastuulle. Näiden ollessa jo valmiiksi velkaisia
tilanne voi johtaa isoihin ongelmiin, koska länsimaiden taloudet eivät kuitenkaan ole
elpyneet toivotussa tahdissa.”

Suhdanneongelmaksi tämä taseongelma muuttuu siinä vaiheessa kun taseiden korjaaminen uuden keskuspankkirahan liikkeellelaskemisella lopulta johtaa kasvavan kokonaiskulutuksen laskeviin rajatuottoihin. Tällöin uusien lisäinvestointien tuotto on aina pienempi kuin aikaisempien pienemmän kierrossa oevan rahamäärän vallitessa tehtyjen tuotto.

Nämä kasvavan kulutuksen laskevat rajahyödyt johtuvat rajallisesta tuotantoresurssien määrästä ja siitä etä niukkenevien tuotantoresurssien hyödyntäminen on aina periaatteessa kalliimpa.
Teknologinen kehitys sinänsä voi nostaa potentiaalista tuottavuutta mutta se ei voi loputtomasti kompensoida kasvavan kulutuksen potentiaalisesti laskevaa talouden hyödykevarannon tuottavuutta.

” Bernanke on todennut vuonna 2009, että hän ei tullut
FED:n pääjohtajaksi johtaakseen sen seuraavaan suureen
lamaan. Neuvoessaan Japanin keskuspankkia 1990-luvun
lopussa hän kritisoi sitä voimakkaasti sillä perusteella,
että hänen mukaansa Japanissa ei riittävästi käytetty
mahdollisuuksia estää deflaatiota. Hän sanoi Japanin
rahapolitiikkaa halvaantuneeksi, minkä lisäksi hän
ihmetteli, miksi kaikkia mahdollisia keinoja ei käyteta
deflaation estämiseksi, sellaisiakin joiden toimivuudesta
ei etukäteen voida olla varmoja. Japanissa tehdään hanen
mukaansa samat virheet, jotka ajoivat Yhdyvallat syvään lamaan 1930-luvulla. ”

” Lokakuussa keskuspankki (Federal Reserve) ilmoitti ostavansa 600 miljardilla lisää obligaatioita. Tätä ohjelmaa kutsutaan nimellä Quantitative Easening (QE) 2.
Bernanke: ”Tällä hetkellä kysymys ei ole siitä, onko
meillä työkaluja käytössä taloudellisen kehityksen tukemiseksi. Meillä on”. 49
Käytännössä FED on nyt käyttänyt “korkoaseensa” laittamalla ohjauskoron käytännössä
nollaan. QE2 päättyy kesällä 2011. ”

Tämänkaltainen kierrossa olevan rahan määrän lisäys suhdannedeflaation estämiseksi johtaa entistä alhaisempiin uusille investoinneille asetettaviin tuottovaatimuksiin — ja tätäkautta myös talouden hyödykevarannon rajatuottojen kiihtyvään laskuun. Jos ja kun nämä kokonaiskulutuksen laskevat tuotot ja niien heijastuminen lopulta reaaliomaisuuden markkinahinnoissa ovat suhdannedeflaation varsinainen syy — Fedin rahapolitiikka on täydellistä riemuidiotiaa.

****

” Yksikkötyökustannusten kehitys vuosina 1999-2009 kuvaa hyvin, miten eri tavoin Euroopan maissa suhtauduttiin integroituneeseen Eurooppaan. Jo euron lähtiessä liikkeelle eteläisen Euroopan maat olivat Euron oli tarkoitus olla Euroopan talousalueen yhteen hitsaava
instrumentti. KLIP

Tästä huolimatta Kreikassa yksikkötyökustannuksia nostettiin 36.5 prosenttia samaan aikaan kun Saksassa tyydyttiin yhdeksään prosenttiin. Ei ole tavaton ihme, että nyt velkojensa kanssa
painivat maat löytyvät myös tältä listalta kärjestä. ”

Jos oiekin ymmärrän niin nämä yksikökustannukset (joista hyvä pylvästaulukko PDF tiedostossa ) — kuvaavat investointien (ja samalla sijoitetun pääoman) määrää suhteessa niiden tuottoon.
Tällöin velalla rahoitetun lisätuotannon yksikkökustannukset ovat olleet korkeampia Kreikassa ja alimpia Saksassa.

” Kymmenen vuoden aikana eteläisen Euroopan maiden kilpailukyky on heikentynyt,
Saksan selvästi parantunut. Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että Saksan vaihtotaseen
ylijäämä oli lähes viisi prosenttia vuonna 2009 samaan aikaan kun Kreikassa ja
Portugalissa oli kymmenen prosentin alijäämä. ”.

***

” Jos Kreikka jättäisi velkansa maksamatta, siitä välittömästi aiheutuisi miljardiluokan
tappioita eurooppalaisille pankeille, eläkeinstituutioille, valtioille ja Euroopan
keskuspankille. Kaikki rationaaliset sijoittajat oppisivat samalla, että euro-maa voi ihan
oikeasti jättää velkansa maksamatta. Tämä heijastuisi välittömästi Irlannin ja Portugalin
lainakorkoihin. Kasvaisi riski domimo-ilmiölle. ”

Tämänkaltaisen tappioiden realisoinnin välttämiseksi kaikki uusi velka Kreikalle ja muille kriisimaille rahoitetaan ostamalla näiden maiden myymiä velkakirjoja ja antamalla euromaiden takauksia näille veloille.

Näiden velkairjojen erääntyessä maksettaviksi velalliset maat tai velkoja taanneet eivät voi maksaa velkoja takaisin velkakirjoja ostaneille sijoittajille millään massiivisilla verojen korotuksilla. Näinollen uusien myönnettyjen velkojen erääntyessä velat maksetaan laskemalla kriisimaiden tai EKP.n toimesta liikkeelle uusia velkakirjoja ja toisaalta maksamalla osa veloista takaisin uudella keskuspankkirahalla.

Riippumatta siitä miten uutta velkaa lasketaan liikkeelle — kaikki uusi velka merkitsee vastaavansuuruisen uuden rahamäärän liikkeellelaskemista, koska velkairjat myydään sijoittajien niistä maksamaa ”käteistä” vastaan. Sitä miten tämä mekanismi toimii täsmälleen voi joku muu tarvittaessa valaista enemmän.

— Jos yksityinen sijoittaja maksaisi aikaisemmat velkansa niiden erääntyessä ottamalla aina vain entistä enemmän uutta velkaa, tätä kutsuttaisiin velkapyramidi huijaukseksi missä ylösalaisin oleva velkapyramidi kasvaa ylhäältä päin aina uusilla velkakerroksilla. Velkapyramidointi ja uuden velan myöntäminen sen harrstajille on tietysti pään pensaaseen pistämistä ja tappioiden realisoinnin lykkäämistä tulevaisuuteen entist suurempina realisoitavana tappioina.

***

Jos eurosta ei erota ja jos kriisimaiden tai velkojapankkien tappioiden ei anneta realisoitua — edessä on kasvavan velkapyramidoinnin kautta toteutuva kiihtyvä euron monetaarinen inflaatio eli kierrossa olevien eurojen märän vastaava kasvu. lopulta ollaan tilanteessa jossa markkinat ymmärtävät, että reaaliomaisuuden tuotto ei enää vastaa sen monetaarisella inflaatiolla (kirrossa olevan rahan määrän vastaavansuuruisella kasvattamisella) ylös pumpattuja pörssihintoja. Kurssigraafianalyysini perusteella tällainen tilanne on todennäköisesti edessä jo ensi syksynä (marraskuussa)

***

Puttonen: ” On monia syitä, miksi maa ei voi erota eurosta, mutta kaikkein tärkein syy on hyvin pragmaattinen. Oman valuutan käyttöönotto yksinkertaisesti kestäisi liian pitkän aikaa.
Se edellyttäisi kaikkien sopimusten (mm. palkat, pankkitalletukset, verot, asuntolainat)
uudistamista. Tietokoneet ja automaatit pitäisi uudelleen ohjelmoida. Fyysiset kolikot ja
setelit pitäisi valmistaa ja jakaa. Kaikki tämä kestäisi useita vuosia. Monet muistavat
vielä ajan, jolloin euroa suunniteltiin ja valmisteltiin useita vuosia. ” KLIP

Suomen pankin kasaholveissa on onneksi varastoituna iso läjä markkoja juuri tällaisen tilanteen varalta.

” Kaikilla osapuolilla olisi pitkä aikä valmistautua uuteen valuuttaan. Yritykset ja
kotitaloudet alkaisivat siirtää talletuksiaan ulkomaille, jotta eivät häviä rahaa talletusten
muuttuessa liiramääräisiksi. Syntyisi talletuspako, mikä ajaisi pankkijärjestelmän
likviditeettikriisiin. Valtio joutuisi takaamaan talletukset ilman ylärajaa (mallia Irlanti).
Italian obligaatioita ostaneet myisivät ne ennen liira-aikaan siirtymistä ja siirtäisivät
rahansa muihin valuuttoihin. Tämä johtaisi obligaatiomarkkinoiden kriisiin. Tämä olisi
kaikkien finanssikriisien äiti. Eurosta ei siis voi erota. Ongelmat pitää ratkaista jollakin muulla tavalla ”

Tämä oletus rahan arvon alenemisesta kansallisiin valuuttoihin siirryttäessä perustuu ilmeisimmin siihen että kansallisten hallitusten uskotaan esim. keskinäiseen inflaatio –devalvaaltiokilpaluun ryhtyessään inflatoivan uusia valuuttojaan vielä nykyistä euron inflaatiotakin suuremmalla rahan liikkeellelaskuvauhdilla.

***

Puttosen mukaan euron säilyttämisksi mahdollisia ratkaisuja ovat:

— Euro-liittovaltion siirtyminen: ” De Grauwen mukaan ideaalitilanteessa kaikkien euromaiden budjetit keskitettäisiin (liittovaltion kassa). Näin saavutettaisiin mekanismi, millä ongelmiin ajautuneen maan taloutta pystytään suoraan tukemaan. Tämä pitkälle menevä poliittinen unioni ei nykytilanteessa kuitenkaan vaikuta poliittisesti realistiselta. Tämä tarkoittaa sitä, että nykyiset rakenneongelmat euroalueella jatkuvat ja uusia kriisejä on odotettavissa. ”

Liittovaltioon siirtyminen vaikuttaisi todennäköissemmin myös niin, että jäsenmaiden tietäessä liittovaltion tulevan apuun aina kun ovat itse ensin ajaneet liialla (viime kädessä EKP:n myöntämän) velan otolla taloutensa kriisitilaan olisivat ne nykyistäkin vähemmän kiinnostuneita tulojensa ja menojensa tasapainottamisesta. Näin olisi etenkin silloin jos liittovaltiolla ei olisi yhteistä budjettia.

***

— ” Muitakin keinoja ratkaista ongelmia voidaan yrittää. EFSM:n vuonna 2013 korvaa
Euroopan vakausmekanismi (EVM, European Stability Mechanism) ja se on
De Grauwen mukaan ideaalitilanteessa kaikkien euromaiden budjetit keskitettäisiin (liittovaltion kassa). Näin saavutettaisiin mekanismi, millä ongelmiin ajautuneen
maan taloutta pystytään suoraan tukemaan. KLIP

” Toinen rakenteellinen ongelma Euroopan vakausmekanismissa on, että kun maa kriisiin
ajauduttuaan tulee hakemaan siltä rahoitusta, EVM vaatii maalta säästöja rahoituksen ehtona. Tällä varmistetaan se, etta lama maassa pahenee entisestään. ”

” Euro-obligaatioita (Eurobonds) on esitetty keinoksi
jatkossa hankkia rahoitusta koko euroalueen tasolla. Maat vastaisivat kollektiivisesti
yhteisestä euroalueen velasta. ”

Tällaiset eurobondit merkitsisivät samankaltaista valtion menojen rahoitusta keskuspankin harjoittamalla velkakirjojen myynnillä kuin mitä USA:n keskuspankki nyt harrastaa rahoittaessaan valtion menoja uuden rahan liikkeellelaskulla.

Sekä eurobondien myynti EKP:n toimesta että jo nykyinen Euroopan vakausrahasto kaavailtune 700 miljardin pääomineen johtaisivat molemmat merkittävään uusien eurojen liikkeellelaskuvauhdin kiihtymiseen.

***

” Euroopan keskuspankki toimii suurimpien valtioiden ehdoilla. Euroopan keskuspankin
inflaatiopelkoinen korkopolitiikka johtaa helposti tilanteeseen, että vaikeuksiin ajautuneet
valtiot eivät mitenkään pysty nousemaan jaloilleen. ”

Tästäkin elvytyspuheesta voidaan päätellä että euron säilyttämisvaihtoehdossa poliittiset paineet alhaisella reaalikorolla ja inflaaatiosta välittämättä esim. eurobondien luomisen yhteydessä ovat suuret.

***

” Euron suurin ongelma on alun perin ollut, että se on poliittinen hanke. Eurooppa ei täytä yhtään optimaalisen valuutta-alueen kriteeriä, mutta poliittisesti euro on
koettu tärkeäksi asiaksi. Poliittisesti hanketta myös viedään eteenpäin.

Nykyinen tapa toimia on kuitenkin mahdoton jatkossa. Kreikassa vastustetaan rautateiden, energiayhtiöiden, kiinteistöjen ja kansallisen lottoyhtiön yksityistämistä
tai myymistä. Paikallinen hallitus on voimaton ammattiliittojen edessä, jotka pelkäävät
työpaikkojensa puolesta. Kreikkalaiset kokevat, että heillä ei ole muuta kuin hävittävää
minkä vuoksi he pitkittävät rakenneuudistuksia viimeiseen saakka. EU:lla ei ole
riittävästi toimivaltaa pakottaa Kreikkaa myymään omaisuuttaan. Ja jos kreikkalaiset
onnistuvat estämään omaisuuden realisoinnit, miksi irlantilaiset ja portugalilaiset eivät
haluaisi tehdä samoin? ”

Monien liittovaltion kannatajien kuten Puttosen tekemä johtopäätös on se, että ilman liittovaltiota ja sen yhteistä budjettia — EU:n kriisimaat eivät sisäisistä poliittisista paineistaaan johtuen tule periaateessa suostumaan mihinkään oleelliseen talouksiensa saneerauksiin.

Liittovaltionakin EU olisi kuitenkin kulttuurellisesti ja poliittisesti niin epäyhtenäinen, että eurovaltiot tulisivat kuitenkin ajamaan liittovaltion menojen ja velan lisäystä ja kansallisia erityisetujaan niin paljon kuin mihin vain pystyvät. USA:n liittovaltio ja sen harrastama velkapyramidointi sekä dollarin monetaaaarisen inflaation kiihdyttäminen on hyvä esimerkki siitä mihin EU liittovaltio lopulta tulisi ajautumaan.

***

Tässä Puttosen, eikä yksin hänen resepti liittovaltion luomiseksi:

” Jean Monnet (1888-1979), jota pidetään yhtenä Euroopan Unionia
edeltäneen Euroopan Hiili- ja teräsyhteisön (European Coal and Steel Community eli
ECSC) isänä. Eurooppa on nyt tällaisessa tilanteessa. Muutoksia on pakko tehdä ja
hyväksyä.

Monnet uskoi yhteisen valuutan yhdistävän Euroopan poliittisesti viidessä vuodessa.
Yhteinen raha ei ollut aivan yhtä tehokas yhdistävä tekijä kuin mitä Monnet ennusti.
Todennäköisesti Monnet ei tarkoittanut, että pelkkä yhteinen raha johtaisi yhteiseen
Eurooppaan vaan tarvitaan muitakin päätöksiä.

Monnetin sanotaan todenneen, että ”Euroopan valtioita pitää ohjata kohti supervaltiota ilman että ihmiset ymmärtävät Jean Monnet: ”Ihmiset hyväksyvät muutoksen vasta kun huomaavat sen
välttämättömyyden. Ja he huomaavat välttämättömyyden vasta kriisissä.”87 tämän olevan tapahtumassa.

Tämä voidaan tehdä pienin askelin naamioimalla se taloudellisiksi tavoitteiksi, mutta joiden tuloksena on viime kädessä peruuttamattomasti liittovaltio”. Ilmeisesti Monnet ei itse näin sanatarkasti sanonut, vaan lausahdus on brittiläisen konservatiivin ja kirjailijan Adrian Hiltonin. Yhtä kaikki tämä johtopäätös voi pitää paikkansa jos Eurooppaa halutaan kestävällä tavalla kehittää eteenpäin. ”

Tästä voi päätellä vain, että eurosta ja EU:sta tulisi erota ennenkuin se on liian myöhäistä.
Samalla olisi kuitenkin luotava mahdollisimman alhaisen monetaarisen inflation omaava markka — aikaisempaan valtioiden väliseen inflaatio devalvaatiokilpailuun palaamatta.

***

Lopuksi vielä jotain lisää rahaa painamalla elvytykseen kriittisesti suhtautuvaa talouskirjallisuutta:

Melko hyvä ja perusteellinenkin eepos: Meltdown: A Free-Market Look at Why the Stock Market Collapsed, the Economy Tanked, and Government Bailouts Will Make Things worse.

Ks. etenkin teos missä on Georhe Riesmanin teorioita:
Klassista taloutta itävaltalaisittain Nykylaman syistä ja parannuskeinoista
rahatalouden vääristymiin. http://www.taloudenperusteet.com/

Disclaimer: En nyt mitenkään välttämättä allekirjoita itävaltalaisen maksotaloustieteen kaikkia keskeisiä oletuksia kuten Sayn lain hyväksymistä.