Vs:Kai Sotala Ykkösen Aamu-TV:ssä

Etusivu Foorumit Uutisia maailmalta Kai Sotala Ykkösen Aamu-TV:ssä Vs:Kai Sotala Ykkösen Aamu-TV:ssä

Julkaisija Vastaukset
Välkky # Posted on 30.12.2009 at 22.56
Profiilikuva käyttäjästä Välkky

Se, miksi hyvitysmaksuihin ei sovelleta puhtaasti vahingonkorvauslakia on mielenkiintoinen kysymys. Jokin järki siinä toivottavasti on. Lieneekö taustalla sitten immaterian erityispiirteet vai mitkä, ettei tätä voi tehdä. Millähän nimellä mahtavat yritysmaailmassa mennä korvaukset patenttirikkomuksista, tavaramerkkien loukkauksista, muotosuojien rikkomisesta yms. ?

Vähittäismyynnin hintoihin vertaaminen on tavallaan omituista, mutta toisaalta ymmärrettävää. Omituista koska asianomistaja saisi koko hinnan. Ymmärrettävää sikäli, että oikeudenkäynnin kautta tuotteiden hankkimisen ei pitäisi alentaa kuluttajan hintaa. Eli eikö sekin olisi omituista, että jos ostaisi musiikin suoraan kaupasta maksaisi siitä enemmän, kuin ”ostaisi” sen oikeudenkäynnin kautta? Tässä siis karu olettama, että kaikki ladatut kappaleet olisi ostettu (mikähän ei pidä luonnollisestikaan paikkaansa). Oikeudenmukaisinta sikäli lienisi, että asianomistajalle määrettäisiin maksettavaksi heidän osuutensa menetetyistä tuloista ja valtiolle takavarikkoon loput. Näin ollen ei tekijä taikka asianomistaja pääsisi hyötymään tapahtumasta.

En tosin tiedä, miten suhtauduttaisiin tapaukseen jossa kaveri menisi näpistämään tehtaasta leivän. Johtaisiko se, että leivästä pitäisi maksaa korvauksena raaka-aineiden hinta, valmistuskustannukset, tukkuhinta, vähittäismyyntihinta vai mitä.

En tiedä miten luotettava pätkä tämä on, mutta Wikipedian saatteleman linkin myötä Finreactorin Turun Hovioikeuden päätös. Pistän taas pitemmän pätkän, josta korostan omiin silmiin pistäneen pätkän.

Kohtuullisesta hyvityksestä

Hyvityksestä säädetään tekijänoikeuslain 57 §:ssä. Säännöstä on muutettu lailla 14.10.2005/821, jonka voimaantulosäännöksen mukaan ennen lain voimaantuloa tehtyihin toimiin sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Sovellettavana on siten tekoaikana voimassa ollut tekijänoikeuslain 57 §, jonka 1 momentin (442/1984) mukaan teosta vastoin tekijänoikeuslakia tai sen 41 §:n 2 momentin nojalla annettua määräystä käyttävä on velvollinen suorittamaan käyttämisestä tekijälle kohtuullisen hyvityksen. Säännöksessä ei ole sen tarkemmin määritelty, mitä siinä teoksen lainvastaisella käyttämisellä tarkoitetaan. Oikeuskäytännössä sen on katsottu tarkoittavan sellaista menettelyä, jolla loukataan lain 2 §:ssä tarkoitettuja tekijänoikeuksia, tyypillisesti valmistamalla teoksesta luvattomia kappaleita ja saattamalla ne yleisön saataviin myytäväksi tarjoamalla tai muuten yleisön keskuuteen julkisesti levittämällä (KKO 2007:63). Käräjäoikeuden toteamalla tavalla Finreactorin ylläpitäjät ovat näin ollen osallistuneet sovellettavassa tekijänoikeuslain säännöksessä tarkoitettuun teoskappaleiden lainvastaiseen käyttämiseen.

Puheena olevassa säännöksessä tai sen esitöissä ei ole myöskään tarkemmin määritelty mitä hyvityksen kohtuullisuudella tarkoitetaan. Oikeustieteellisessä kirjallisuudessa on katsottu, että kohtuullisuutta on lähtökohtaisesti arvioitava oikeudenhaltijan näkökulmasta siten, että tekijällä on oikeus saada se korvaus, minkä hän olisi edellyttänyt maksettavaksi, jos hän olisi antanut käyttöluvan etukäteen (Sorvari, Katariina: Vastuu tekijänoikeuden loukkauksesta, 2005, s. 406). Oikeuskäytännössä (KKO 2007:63) on katsottu, että hyvityksellä pyritään saattamaan tekijänoikeuden haltija siihen asemaan, jossa hän olisi ollut, jos tekijänoikeuden loukkausta ei olisi tapahtunut. Loukkaaja ei tällöin saa päästä teosta oikeudettomasti käyttämällä parempaan asemaan, missä hän olisi ollut, jos hän olisi käyttänyt teosta luvallisesti. Hyvityksellä pyritään myös ehkäisemään tekijänoikeuksien loukkaamista. Hyvityksen kohtuullista määrää on oikeuskäytännössä arvioitu tapauskohtaisesti. Kun teoksen käytölle on voitu määritellä käyttökorvaus tai vastike, hyvityksen määrän osalta lähtökohtana on ollut mainitun vastikkeen tai käyttökorvauksen määrä. Tapauskohtaisesti hyvityksen määrää harkittaessa on kiinnitetty huomiota myös luvattoman käytön tarkoitukseen ja laajuuteen sekä tapahtuneen loukkauksen laatuun ja vahingollisuuteen. Mitä enemmän teoksen hyödyntäminen on poikennut sellaisesta hyödyntämisestä, jota tavanomaista käyttökorvausta määrättäessä on ajateltu, sitä vähemmän tavanomainen käyttökorvaus soveltuu sellaisenaan hyvityksen pohjaksi (KKO 1999:115).

Minä sain tästä käsityksen, että hyvityksessäkin olisi peruste sinne taloudellisentappion suuntaan ja sikäli tulisi pohjautua reaalimaailmaan. Meneekö minulta tässä nyt jotain ohi?