Vs:Lääkepatentit?

Julkaisija Vastaukset
Näky # Posted on 9.3.2009 at 11.18
Profiilikuva käyttäjästä Näky

Tuon lääkepatentti aiheen puolueen sivulta luin ja se on yksi harvoista asioista, missä en ole samaa mieltä puolueen kannssa. Pahoittelen, että teksti on ”tajunnan virtaa” eikä erityisin kauniiksi hiottu.

Lääkkeiden kehitys tällä hetkellä tähtää myytävään hyödykkeeseen, jonka myyntitulojen pitäisi kattaa kehityskulut ja riittävä voitto. Tällä hetkellä suuri osa isojen lääkefirmojen tuotteista ei tuota voittoa vaan ne on myynnissä ja tuotannossa yhteiskunnan lakien velvoittamana. Yksittäisen molekyylin päätyminen myyntiin vie aikaa 7-10 vuotta, ja patentin myöntämisen jälkeen on 10-15 vuotta aikaa kuria kehittelyyn kulunut miljardi euroa markkinoilta, jotta ei tulisi takkiin. Lisäksi molekyylin pitää olla parempi tai riittävän hyvä kilpailevan firman saman ryhmän tutteeseen verrattuna.
Jos suoja-ajasta otettaisiin pois 5 vuotta ajaisi se saman asian kuin järjestelmän romuttaminen kokonaisuudessaan.

Mitä tulee lääkkeisiin yleensä niin lääkkeet ovat vaikutukseltaan varsin erilaisia. Ilman riittävää määrää insuliinia diabeetikko kuolee. Piikitettävä insuliini korvaa elimiston oman ja tabletti lääkkeet yrittävät ylläpitä elimistön omaa insuliinin tuotantoa (+muutakin). Kolesterolilääkkeet muuttavat verenkierrossa olevevien rasvamolekyylien shteellista jakaumaa. Ilman ko. lääkkeitä monien niiden käyttäjien ”sydän- ja verisuonitapahtumat” jäävät tapahtumatta, mutta suurimman osan kohdalla niillä ei ole mitään ennustuksellista vaikutusta. Suuri osa lääkkeistä vaikuttaa tilastollisesti, mutta yksittäisen potilaan kohdalla merkitys vaihtelee hyödyllisen ja haitallisen välillä.

Monet tämän hetken paljon myyvistä kalliista lääkkeistä vaativat suuren joukon hoidettavia ihmisia, jotta joku heistä selviäisi yhdeltä ongelmalta. Lääkkeet ovat suurelta osin elintasolääkkeitä. Pitävät kansan pitkään vanhoina, huonokuntoisina ja paljon terveyspaluita(sis. lääkkeet) kuluttavina kunnes vihdoin kuolevat. Nykyinen terveydenhuoltojärjestelmä käyttää tolkuttomia resursseja muutaman viimeisen päivän lisäämiseksi kuolevalle vanhukselle.

Tutkimuksen tuoreiden lääkeainemolekyylien osalta tekevät lääkeyritykset, perustutkimuksen minkä pohjalta molekyylejä aletaan suunnitella tekee sekä yliopistot että yritykset. Kilpailevat yritykset pyrkivät käyttämään kehitettyjä molekyylejä pohjana omalle tutkimustellä ja kilpailevan variaatin kehittämistä varten.

Mikäli lääkkeen tuottaja ei ole miljardeja tuottava yritys ei ketään saada vastuuseen taloudellisesti, mikäli ongelmia ilmenee. Ainakin nykyinen amerikkalainen oikeuskäytäntö vaatii miljardien omaisuuden pohjalle, jotta markkinoille uskaltautuu, koska sivuvaikutukset saattavat tulla esille vuosien viiveellä ja olla jopa todellisuudessa lääkeaineeseen liittymättömiä. Korvausvelvoitteet ja näyttö lääkkeen tehokkuudesta sekä turvallisuudesta on aika huima.

Scoffa kommentoi toisessa ketjussa (”orjatyövoiman käyttö lääketutkimuksessa” ) eläinkokeita ja niiden vähentämistä. Siihen sanoisin, että mikäli haluaa lääkkeitä jotka perustuvat näyttöön eikä tietokenemalleihin niin minulle on ihan sama kuinka monen tuhannen rotan henki niihin on mennyt. Ei niitä eläimiä huvikseen altisteta, eläinkokeet ovat kalliita, ja joidenkin mielestä eettisesti arvelluttavia.

Lääkepatentit ja kehitysmaat yhtälöön sanoisin, että niillä lääkkeillä ei ole sinänsä merkitystä. Jos 30-40 % väestöstä on hiv niin mikäli kuolevat nopeasti pois saattaa määrä vähentyä, mikäli ne pidetään muutama vuosi pidempään hengissä niin ehtivät varmasti tartuttaa enemmän. Kehitysmaissa muutenkin väki ottaa toisiaa hengiltä siihen tahtiin että muutama miljoona lääkkeen puutteeseen kuollut saattaa itseasiassa vähentää kuolleisuutta kokonaisuudessa, koska on vähemmän tapettavaa/kuolevia. Lisäksi kun ei ole töitä eikä muuta toimeentuloa niin ainoa tekeminen on lisääntyä, mikäli se vähän hidastuisi niin jäljelle jääville riittäisi enemmän jaetavaa.

Lääkepatenttien poistaminen ei toimi niin kauan kuin toimimme kapitalistisessa yhteiskunnassa, suoja-ajan lyhentäminen toisi kaikki samat hyödyt. Julkaistuissa tutkimuksissahan ei ole tekijänoikeutta tiedon osalta, vaan informaatiota voi kuka tahansa käyttää (Toisen tutkimusta ei saa omakseen väittää). Suoja-ajan lyhentämisen jälkeen olisi edelleen mielekästä kehittää uusia lääkkeitä ja uudet tuotteet vain vapautuisivat aiemmin. Lääkkeiden kohdalla on suojattu vain tietty molekyyli, lisäksi voi olla suojattu jokin tietty valmistusmenetelmä. Yksittäisen molekyylin suojan kannalta ei ole merkitystä ”pelätä” aiempia patentteja. Lisäksi jos sattuu keksimään saman molekyylin kuin eri vaivaan kuin on jo aiemmin markkinoilla niin patentti on jo mennyt todennäköisesti siitä alkuperäisestä umpeen ennen kuin oma tuote on valmis markkinoille.

Mikäli yhteiskunta ohjaisi lääkekehitystä se tehtäisiin tarveharkinnan pohjalta mahdollisimman paljon säästäen, eikä yhden kohtuuliisen hyvin toimivan lääkkeen tilalle yritettäisi kehittää parempaa, koska kehitys ei maksaisi koskaan itseään takaisin. Tilanne olisi sama kuin että ainut tulehduskipulääke olisi asetyylisalisyylihappo (asperiini), koska se ajaa asian kohtuullisesti. Toisaalta jos ASA keksittäisiin vasta nyt ei se koskaan pääsisi markkinoille koska sillä on niin paljon ”haittavaikutuksia”. Toisaalta ko. lääkkeen kohdalla sen veren hyytymistä estävä ”haittavaikutus” on pääasiallinen haluttu vaikutus. Lääkkeiltä vaaditaan nykyään niin paljon, että ”open source” metodilla ei valitettavasti ole mahdollista vastata vaatimuksiin. Lisäksi kuka tahansa riittävästi koulutettu voisi käynnistää yhteiskunnan varoin tutkimusta ja tuottaa nollatulosta nauttien riittävästä toimeentulosta. Ei kuulosta järkevältä suojatyöpaikalta.

Tämän verran näin alkuun.