Vs:Millainen Piraattipuolue?

Etusivu Foorumit Yleinen keskustelu ja politiikka Millainen Piraattipuolue? Vs:Millainen Piraattipuolue?

Julkaisija Vastaukset
decoy # Posted on 20.4.2011 at 21.13
Profiilikuva käyttäjästä decoy

Tähdennänpä vielä sitä mitä yritin sanoa ensimmäisessä postissani. Minusta ei todellakaan ole vaihtoehtoja sille että puoluepohjaisessa järjestelmässä toimitaan normaalina puolueena, niin että äänestäjä tietää pääsääntöisesti etukäteen mitä äänestäisimme eduskunnassa tai kaupunginvaltuustossa, myös niissä aiheissa jotka eivät kuulu piracoreen. Sen jälkeen kysymys minusta on vain siitä, millä periaatteilla puolueen kanta niihin loppuihin asioihin — jotka siis sinänsä ovat merkityksettömiä kun piraatit ovat jo päättäneet olevansa yhden asian liike — asetellaan.

Näen siis vain muutamia vaihtoehtoja jotka ovat sopusoinnussa rajatun agendan kanssa:

1) Otetaan kaikki ei-core-kannat suoraan status quosta. Silloin olemme muissa asioissa täysin neutraali voima, mutta piraattijutuissa erotumme. Riskinä on harmaa julkisuuskuva joka ei vetoa oikein kehenkään, ja opportunistinen kuva jos homma viedään siihen äärimmäisyyteen että kaikesta voidaan neuvotella kunhan saadaan lisää ääniä vastaavasti piracoren taakse.

2) Yksi selkeä toteutus edellisestä voisi myös olla, että lupaamme äänestää tyhjää kaikessa mikä ei ole piracorea — ajatus jonka omituisuus korostaa aika hyvin sitä ongelmaa jonka äänestäjä tällä hetkellä meidän kohdallamme odotusarvoisesti kohtaa. Riskinä on se, että emme kiinnosta äänestäjää niissä asioissa jotka ovat hänelle tärkeimpiä edes sen vertaa, että toissijainen valintakriteerio olisi piraattiaihe. Tämä kuitenkin on de facto se miltä nykyinen linja näyttää äänestäjän silmissä, eli vaihtoehdossa on tietty ”rehellisyysbonus”.

3) Etsimme konsensuksen tai jopa suoran enemmistömielipiteen eri asioista, ja väsäämme siitä ei-core-agendan. Tämä on ehdokkaalle helppoa, muttei välttämättä vetoa äänestäjään kun piraattien tyypillinen äänestäjä ei edusta keskivertokansaa. Edustajan täytyy taipua siihen, että joutuu ajamaan myös asioita jotka ovat itselle vastakkaisia.

4) Tuomme jostakin muusta aatteesta kaiken muun paitsi piraattijutut. Näin vihreät aikanaan pitkälti tekivät, epämääräisellä sekasotkulla liberalismia ja laitavasuria. Tällä konstilla päädytään riitoihin ja jakautumisuhkaan, luulisin, mutta se lienee ainoa josta on toimiva ennakkoesimerkki myös.

5) Ei-piracore kasataan puhtaan populistisesti ja vaalimatemaattisesti. Kannatamme kussakin asiassa sitä mikä sulkee pienimmän osan suomalaisia äänestäjiä pois, jotta itse piraattiagendan taakse saadaan mahdollisimman paljon äänestäjiä. Tämä tuntuu niljakkaalta, mutta epäilemättä on tehokkain tapa toimia sen yhden tärkeimmän asian hyväksi. Ainakin jollemme onnistu leimautumaan populisteiksi. Samalla pluspuolena on se, että tällainen linja toteuttaisi nykyjärjestelmässä suorimmin kansan tahtoa, ja voisi siis houkuttaa mukaan myös suoran demokratian kannattajat.

6) Voimme yrittää luoda aatteellisen pohjan joka on täysin riippumatonta nykyisistä ideologisista jakolinjoista. Tiede-, taide- ja kulttuuripuolueen asema voi olla yksi selkäranka tällaiselle, kuten myös eräänlainen maalaisjärkipuolueen status jonka voisi rakentaa tuon perustulotavaran ympärille. Tällainen on kuitenkin hyvin vaikea harjoitus, ja keinotekoinen jollei se lähde jostain näkyvissä olevasta yleisemmästä yhteiskunnallisesta tilauksesta. Positiivisena puolena olisi, että tietoisesti etsitty rako puoluekartasta tarkoittaisi mahdollisuutta vetää ympäriltä odottamattomia äänestäjäjoukkoja. Jos rako siis löytyisi.

Yksikään näistä vaihtoehdoista ei tietenkään tyydytä sinänsä yhtäkään pirojen ehdokasta, koska ne johtavat puolin ja toisin isoihin kompromisseihin. Mutta kuten aiemmin yritin sanoa, tuo on se hinta jonka joutuu maksamaan siitä, että asettaa piraattien ydinasiat, muista poliittisista ydinaiheista pitkälti riippumattomina, yli kaiken. Esim. omalla kohdallani jokikinen näistä vaihtoehdoista johtaa vasemmistolaiseen tulonjakopolitiikkaan, jota vastaan tietysti olen henkeen ja vereen. Itse olisin silti siihen valmis.

Tämä ei myöskään ole vallanhakua tavallisessa mielessä. Kuten näkyy, en ole yllä vedonnut kertaakaan omaan kotiaatteeseeni vaan puhtaasti siihen miten piracorea saataisiin tehokkaasti ajettua meikäläisessä systeemissä. Ajan kanssa jokainen noista strategioista johtaisi myös puolueen itsetuhoon kun piracore on mennyt läpi, paitsi ehkä viimeinen — ja siinäkin suunta sitten olisi jotain muuta kuin kotiaatteeni. Tämä päättely pätee yhtälailla piratismin epipoliittisiin vaikutuksiin: eivät muut omaksu agendaamme jollemme me ole uhka myös vaaleissa, emmekä ole sitä jollei summa kaikista noista useimmille suuremmista asioista kuten taloudesta ole vähintäänkin nolla, yli koko kansan.

Epäilemättä se oikea tie eteenpäin olisi jokin yhdistelmä näistä myös, ei puhdasverinen toteutus. Tyyliin, etsimme selkeät konsensuskohdat ja teemme niistä osan corea. Perustulon ja evidence based -politiikan kohdalla noin on hyvää vauhtia tapahtumassa jo nyt. Kukaties tutkimukseen ja koulutukseen liittyvissä aiheissa voisi syntyä selkeitä enemmistöjä, joskaan ei täyttä konsensusta. Kaikkein polarisoituneimmissa yksittäisaiheissa ehkä sitoudumme äänestämään tyhjää. Voisin esim. kuvitella että NATO-jäsenyys saattaisi olla tällainen. Meille epäolennaisissa aiheissa ehkä jätämme homman omantunnon varaan, menemme populistisella linjalla tai menemme puhtaan säilyttävästi. Voisin kuvitella, että nitty-gritty-säätö yksittäisten verojen asteesta menisi tähän kategoriaan. Ja kokonaan uuden poliittisen akselin luonnissa iso osa lienee sillä osalla meitä, jotka tosiaan elävät enemmän verkossa ja/tai pään sisällä kuin irl, ja tuollaisen elämäntavan ominaisilla haasteilla.

Joka tapauksessa, näitä kompromisseja on nähdäkseni pakko tehdä. Moni jo viittasikin siihen, kuinka ikävässä tilanteessa Liberaalit puolueena on ollut, ja kuinka pitkään. Tuohonkin puolueeseen kuuluvana ja sen hallituksen jäsenenä toimineena voin varmuudella sanoa, että kirkasotsainen maailmanparannus piraateissa ei johda sen parempaan lopputulokseen kuin aatteellisesti puhdas liberalismi. Varsinkaan konsensus-Suomessa. Poliittinen peli menee omilla säännöillään joita on pakko kunnioittaa jotta äänestäjä tai suuret välittäisivät, ja se tosiaan on siinä määrin likaista peliä että pärjätäkseen on pakko olla valmis ryvettymään. Ylläkuvaamani vaihtoehdot eivät edes kuvaa sitä lopullista ryvettymisen tasoa joka seuraa läpipäästyä, kun en joutunut tekemään vielä yhtäkään kompromissia itse piracoren suhteen.