Vs:Mitä on epäkaupallinen kopiointi?

Etusivu Foorumit Yleinen keskustelu ja politiikka Mitä on epäkaupallinen kopiointi? Vs:Mitä on epäkaupallinen kopiointi?

Julkaisija Vastaukset
whiic # Posted on 25.6.2009 at 12.59
Profiilikuva käyttäjästä whiic

Teppo: ”Tässähän tämä tulikin moneen kertaan, eli iso sana VOI. Waretus voi sitä ja tätä, mutta silti piraatit ajattelee asian mustavalkoisesta ja tuumii, että laki pitää purkaa.”

Niin, piraatithan eivät ajattele YKSINOMAAN tekijänoikeuden haltijan etua. Jos ajattelisivat, he saattaisivat päätyä samaan tulokseen kuin kaikki muut puolueet. Moni piraatti ajattelee tästä poiketen parasta mahdollista kompromissia käyttäjän, artistin ja julkaisijan välillä. Julkaisija se siinä on se, kuka eniten kärsii… ei siksi, että piraateilla olisi erityinen intressi vahingoittaa heitä, vaan koska heillä on kohtuuttoman suuri siivu.

Teppo: ”Mutta mitäs sitten VOI tapahtua?”

Vaikka mitä. Kaikki riippuu siitä miten artistit ja levy-yhtiöt reagoivat siihen, että maailma heidän ympärillään muuttuu. Moni artisti jakelee nykyään mp3-sampleja ja jokunen harva jopa julkaisee kokonaisia albumeita torrenteilla jaettavaksi. Tämä tietenkin kaikki edellyttää, että levy-yhtiö ei estä heitä harrastamasta moista promootiota. Internet-promootio on, käsittääkseni pienen artistin suurimpia potentiaaleja. Potentiaali on mahdollisuus ja sana ”VOI” liittyy siihen irroittamattomasti. Ei ole kiveen kirjoitettu, että millään artistilla tai levy-yhtiöllä olisi automaattinen oikeutus elantoon, ainoastaan mahdollisuus liiketoimintaan ympäristön asettamilla edellytyksillä.

Lakiin on jokunen poikkeus kirjoitettu, mm. laillistamalla taksitoimintaan sekä hintakartelli, että toimilupahakemusmenettely, ja rajoitteet toimialueille ja -ajalle. Se on sitä vanhakantaista ajattelua, jossa sana ”VOI” ei taida paljoa esiintyä, kun valtio on uskonut taksiliikkeiden edunajajien kauhukuvia siitä kuinka kaikki kaatuu, jos alalla on kilpailua. Aika ironista, sillä kaikki muut (pl. Alko, posti, jne.) toimialat ovat selvinneet vapaassa markkinataloudessa. Siis toimiALAT, ei toiminimet. Kilpailu tarkoittaa, että joku menestyy, toinen vetää konkurssit. Asiakas hyötyy kilpailusta.

Tietenkin tuokin voi mennä äärimmäisyyksiin, kun kilpailun vapautettua jotkut keksii riittävän hyvän palvelukonseptin, kaappaa riittävän suuren siivun ja ajaa kaikki (tai kaikki minus yksi) kilpailijat konkurssiin ja estää uusien tulijoiden alalle korkeilla investoinneilla (esim. Intel, Microsoft, …ja nykyiset tekijänoikeuskartellit). Eli sanoisin, että tekijänoikeuksien lyhentäminen on teko jolla yritämme luoda kilpailua jo muodollisesti vapaille markkinoille, joilla jo hallitsee de-facto kartellitoiminta.

Teppo: ”Lakia tietysti voisi (kaikkea voisi). Toisaalta tällä hetkellä myynti ei osoita, että lakia pitäisi muuttaa kuluttajan edunmukaiseksi.”

ööö… Luuletko, että esim. kuluttajasuoja on luotu myynnin volyymin maksimoimiseksi?

Piraattipuolue ajaa kuluttajansuojaa elektronisen median markkinoille, jotta kuluttaja saisi kuunnella/katsella ostamaansa tuotetta ja hyödyntää hankkimaansa käyttölisenssiä soittimesta riippumatta: autostereo, mp3-soitin, linux. Nykyinen tilanne ei tarjoa kuluttajalle mitään suojaa: hän ostaa CD/DVD:n ja saa siellä olevat bitit sellaisena mitä ne on. Jos siellä on DRM-rootkit, silleä on se DRM-rootkit. Jos siellä on videota, jota ei saa katsoa Linuxista (maksuton) VLC:llä (maksuton), siellä sitten on sellaista videota, osta Windows, osta PowerDVD. Jos haluat kuunnella musiikkia autossasi, risti sormesi toimiiko, koska CD-levyn päällä ei sitä lue. Jos haluat kuunnella musiikkia kannettavalla soittimella, älä kuuntele, koska levy-yhtiö ei tahdo, että rippaat maksamasi CD:n omaan käyttöösi.

En kuitenkaan allekirjoita sitäkään, että kuluttajasuoja vähentäisi markkinoita. Se saattaa myös niitä kasvattaa. Levy-yhtiöt haluavat myydä erikseen oikeudet kuunnella albumi X tavallisilla stereoilla, autostereoilla, taskusoittimessa ja tietokoneella. He haluavat myydä saman lisenssin neljä kertaa, mutta eivät varmastikaan halua laskea lisenssin hintaa vaikka se on rajoitetumpi kuin koskaan aikaisemmin. MUTTA… tämä DRM-sekoilu ja kuluttajansuojan täydellinen puute kuitenkin aiheuttaa närää siinä määrin, että luulen, että sen sijaan, että kuluttaja ostaisi kaksi (tai vielä useamman) täysihintaista lisenssiä eri soittimille, hän muuttuu piraatiksi, lataa tiedostot netistä DRM-suojaamattomina tiedostoina, jotka toistuvat kaikkialla.

Vaikka markkinat saattaisivat kuluttajansuojan lisäyksellä kasvaa, en käytä sitä kuitenkaan ensisijaisena argumenttina. Kuluttajansuojan pääasiallinen tarkoitus on suojata kuluttajaa. Jos yrityksetkin hyötyvät pelisääntöjen kirjoittamisesta lakiin, se on bonusta. (Toistaiseksi pelisääntöjä on laadittu vain kuluttajalle. Levy-yhtiöiden velvollisuuksia ei ole kuvattu mitenkään.)

Kuluttajasuojasta taitaakin olla kokousaloite syksyn kokoukseen. Täytynee käydä se ehdotus läpi, että onko asiaan itselläni jotakin lisättävää… nyt kun kerran olen päässyt vauhtiin.

Teppo: ”Kiusallisi nuo suojaukset on, sitä en kiistä. Toisaalta, julkaisijalla on kaikkeen tähän oikeus ja pitääkin olla.”

Mutta miksi jäädä tähän? Jos julkaisijalla on oikeus rajoittaa tuotteensa käyttöä, eikö autonvalmistaja voisi myös ryhtyä samaan eli esim. periä ajomäärään tai käyttövuosiin perustuvaa lisenssimaksua? Eikö autotehtaalla olisi oikeus esim. pudottaa moottorinohjauselektroniika limp-home-modeen vuosittain? EU vapautti auton omistajat velvollisuudesta huollattaa autonsa merkkikorjaamolla auton takuun säilyttämisen ehtona, mutta jos autoon synnytettäisiin sisäisellä timerilla keinotekoinen vika, joka on ”korjattavissa” seuraavaksi vuodeksi ainoastaan merkkikorjaamon hallitsemalla, yrityssalaisuuden suojaamalla koodilla, niin ei kai siinä ole mitään pahaa? Siinäkään ei varmaan olisi mitään pahaa, että autoa ostavalle ei kerrottaisi tästä lisensointiominaisuudesta etukäteen. Ehkä myös autoa merkkihuollettaessa (limp-home-moodin poistamiseksi tai muusta syystä) voitaisiin ladata autoon uusi firmware, jossa on entistä ankarempia lisenssirajoituksia.

Aika dystopistinen painajainen, mutta digitaalisten tuotteiden käyttöoikeuksissa ollaan menty jo tuohon. Esim. Windowsin suhteen kaikki käyttäjät joutuvat elämään luottamuksessa, että tuki jatkuu. Lisäksi missä hyvänsä vaiheessa Windows Update saattaa tuputtaa koneeseen esim. Genuine Advantage Notificationin (joka tunnetusti väittää välillä laillisen Wintoosa-asennuksen piraattikopioksi – en tiedä syytä miksi), lisää DRM:ää tai muuta rajoitusta.

Teppo: ”Toki ymmärrän pointin kuluttajan kannalta, mutta entäs se tekijä/myyjä? Kai silläkin pitää olla sijaa sanoa?”

Eiköhän sitä myyjää ole kuultu jo aivan liikaakin, kun katsoo millaiset Lex Karpelat ja Lex Nokiat saatiin riesaksemme. Ja kuluttajanäkökulma olisi otettu mukaan esim. EFFI:n ottamisella mukaan lainvalmisteluun, nuo oikeustajua horjuttavat farssit olisi voitu välttää. Nyt kun lait ovat jo voimassa, niiden poistamiseen taidetaan tarvita työryhmä, jossa on PELKÄSTÄÄN kuluttajan näkökulma esilllä. Jos kuluttaja olisi otettu neuvottelupöytään ennen lakiehdotusta, olisi jo vähäinenkin kuluttajan näkökulman kuuleminen saanut paljon enemmän aikaan. Nyt jälkikäteen se on todella hankala asiaa pyrkiä järkiperäistämään.

Teppo: ”Levyt on edelleenkin keino mainostaa itseään ja niitä mainostetaan julkisuudessa isolla rahalla ja tämän maksaa ”TO-mafiat”.”

Jos mainosarvoa hakee, albumin uppaaminen TPB:hen on paljon parempi kuin CD:n myyminen. En ole yhdestäkään CD:stä saanut vaikutelmaa, että ”kylläpä haluaisin nähdä heidät livenä”. Tämä johtuu toki siitä, että en osta ceedeitä ajatuksella: ”ostanpas tässä tusinan levyjä jos löytyäisin jonkin hienon artistin jota haluaisin fanittaa”. Torrentilla voisi toki ladata albumeita tuollakin asenteella, samaten ladata artistien itsensä jakamia ilmaisia mp3-sampleja.

Näiden jaettujen samplejen pohjalta voi sitten ostaa CD:n, tai saada halun käydä heidän keikoilla. Valitettavasti Wombstretcha ei aio käydä Euroopan kiertueella… hehe (soittavat vain oman kaupunkinsa strippikerhoissa). Musiikin jakamisella pystyy kuitenkin luomaan faneja kansallisista rajoista täysin piittaamatta ja marginaalimusiikkia tekemälläkin voi luoda itsestään meemin tai tahattomasti saada suosiota internetissä teoksen laajasta luvattomasta levityksestä johtuen (DJ Adolf, Tay Zonday, Loituma, What is Love, Never Gonna Give You Up, jne.).