Vs:Piraattiliberaalinen vaalimanifesti

Etusivu Foorumit Yleinen keskustelu ja politiikka Piraattiliberaalinen vaalimanifesti Vs:Piraattiliberaalinen vaalimanifesti

Julkaisija Vastaukset
whiic # Posted on 22.12.2010 at 13.12
Profiilikuva käyttäjästä whiic

”kysehän on lähinnä siitä, ulotetaanko liberaalien ajama vapaus koskemaan myös ihmisten vapautta käydä keskenään kauppaa”

Yleinen piraattien rivissä oleva antipatia Liberaaleja kohtaan ei ole talousliberalismi vaan se, että arvoliberalismi asetetaan alempaan arvoon, ja sen pelätään jäävät täysin taka-alalle. Tämmöistä pelkoa ruokkii omassakin blogissasi esittämäsi ajatus, että talouden vapaus on perusedellytys arvoliberalismille, eli talouden liberalisointi tulee ensin. Moni piraatti näkee nämä asiat enempi kahtena itsenäisenä liberalismin akselina, 2-ulotteisena kenttänä (Nolan chart). En toki kiistä etteikö vapaalla markkinataloudella ja arvoliberalismilla olisi synergiaetunsa, ja etteikö suunnitelmatalous puolestaan tunnu rohkaisevan muutoinkin turhan herkästi asioihin puuttuvaa politiikkaa (mm. sukupuolikiintiöitä ja muuta ”tasa-arvon” nimeen esitettyä saastaa), mutta en siltikään korosta talousliberalismin arvoa. Mielestäni talousliberalismin ja arvoliberalismin välinen relaatio on enempi kaksisuuntainen.

Oman näkemykseni mukaan tärkein liberaali arvo on sananvapaus. Tai ei toki tärkein, mutta se on tärkein puolustettava, koska se on konkreettisesti eniten uhassa, ja sen rajoittaminen vaarantaa demokratian toteutumisen.

”Enkä näe mitään syytä, miksi tämä manifesti olisi edes rajattu Piraattipuolueen ehdokkaisiin. Kun manifesti on julkaistu ja mikäli jonkun toisen puolueen ehdokas haluaa sen allekirjoittaa niin minulla ei ainakaan ole mitään sitä vastaan.”

Ei huono juttu. Mutta nimi ei tietenkään voi olla piraattiliberaalinen manifesti, ellei manifesti itsessään korosta piraattinäkökulmaa. Tuo Nuiva Manifesti onkin ottanut pannuun, koska he kys. manifestilla omivat asian omakseen muilta samanhenkisiltä (lähinnä Muutos 2011, mutta erinäiset kokoomuslaiset ja piraatit myös), tehden maahanmuuttokriitistä jotenkin ”perussuomalaisen” vaikka Timo Soini ei manifestia allekirjoitakaan, ja pitää jokaista allekirjoittajaa propellipäänä. Onhan tämmönen kaksinaamaista.

Jos tuota vaalimanifestia alkaa markkinoimaan ulkopuolisillekin, täytynee kohtia havainnollistaa esimerkein, koska liian usein ihmiset allekirjoittavat, koska se tuntuu oikealta. ”Arvoliberalismi: hieno juttu, homoille oikeuksia. On väärin, että heistä sanotaan rumia sanoja. Muslimeille kuulu uskonnonvapaus. Muhammedia ei saa pilkata. Toisen uskontoa kuuluu kunnioittaa.”

”Tarkoitus ei ole, että saisimme manifestin, jonka mahdollisimman moni ehdokas allekirjoittaa. Meillä on jo tällainen manifesti ja se on nimeltään Piraattipuolueen vaaliohjelma.”

Ei arvoliberaalimpi fokus, ihmisoikeuskannanottokaan ole huono, koska Piraattipuolueen agenda on todella supistettu (ts. sallii puolueen ehdokkaiden vaikka ajavan holokaustin uusintatoteuttamista).

Toisaalta, Liberaaleilla on oikeus omaan vaaliohjelmaansa, joka laajentaa piraattiagendaa. Se voi tarkoittaa sitä, että vaaliohjelmasta tehdään puhtaan libertaarinen, ja saattaa olla että muutama piraattikin sen allekirjoittaa, ja varmaan useampikin kokoomuslainen (erityisesti jos manifestissa ei esimerkkien kautta konkretisoida liberaalin talouspolitiikan tarkoittavan tekijänoikeusmonopolien purkua, tai manifestissa viitata tämän olevan laajennus Piraattipuolueen agendaan). Sikäli kiva olisikin nähdä kuinka moni kokoomuslainen allekirjoittaisi PP:n agendan, jos viihen viitataan libertaarisessa manifestissa, pysyen pragmaattisista syistä (esim. suuressa puolueessa helpompi vaikuttaa) kokoomuksen jäsenenä. (Itsekin olen vahvasti Kokoomus-vaikutteinen piraatti.)

Ei tuota manifestin sisältöä ole järkeä vesittää, mutta esimerkittäminen ei ole pahitteeksi ei-perehtyneen äänestäjän kannalta. Talousliberalismi on sikäli hassu asia, että vaikka kuinka mietin, en löydä sellaista esimerkkiä, jossa oma mielipiteeni olisi selkeästi eri mieltä talousliberaalin ratkaisun kanssa. Kuitenkin, kun lukee talousliberaalin ideologian manifestista, selkäkarvat nousevat aina pystyyn. Se on hassua. Vaikka jokaisen kuviteltavan esimerkin kohdalla itse päätyisinkin pragmaattisin syin talousliberaalismin kanssa samaan yksittäisratkaisuun, talousliberaali ideologia muodostettuna yleiseksi säännöksi on jotenkin kuvottava. Ristiriitaista? Kyllä. Omatunto vaan yrittää sitkeäsi löytää esimerkin, jossa talousliberaali ratkaisu ei ole paras, toistaiseksi kuitenkaan onnistumatta. Ehkä se on yhteiskunnan indoktrinaatiota…

Tämän selkärankareaktion vaikutuksen vähentämiseksi äänestäjässä tarvitaan esimerkkejä jotka kuvastavat nykyjärjestelmän ongelmia. Lienee myös paikallaan kertoa, että jotkin yhteiskunta-avustukset ovat tähänkin asti toimineet tehokkaimmin vapaaehtoisvoimin (pelastusarmeija, dedikoituneet tukisäätiöt, jne.)

Valtiontukijaisista vastikkeelliset yhteisötukiaiset ovat ehkä itselleni semmoinen mistä en luopuisi – siis kaikista niistä, säännönmukaisesti. Esim. puoluetuki vaikuttaa tarpeelliselta, sillä muutoin puolueen kassa on suoraan riippuvainen korruption määrään. Tosin puoluetuesta voisi tehdä lineaarisen sijasta logaritmisen ja puoluetukea voisi ulottaa kannattajakorttikampanjan suorittaneisiin ei-eduskuntapuolueisiin. Ehkä pelko demokratian korruptoitumisesta yritysten edunajajiksi on uhkakuva, joka aiheuttaa selkärankareaktioni. Liberaali ei katso, että on oikein ajaa yksittäisen yrityksen etua. Kuitenkin, jos tiettyihin tukiin puututaan, lobbauksen kuunteleminen ja lahjusrahan vastaanottaminen muuttuu politiikassa väistämättömäksi. Se, että liberaali ei ottaisi yrityksen lahjuksia vastaan ei tarkoita, etteikö muut kansanedustajat tätä tekisi. ”Tie helvettiin on hyvillä aikomuksilla” ja niin edelleen…