Vs:Sukupuolien tasa-arvo

Julkaisija Vastaukset
HG # Posted on 12.6.2009 at 20.09
Profiilikuva käyttäjästä HG

Heippa everybody.
Olen nainen 51, täysissä sielun- ja ruumiinvoimissa. Juonut ensin yhden kolmosoluen paikallisella terassilla eli Skattan vankilassa, koska sen kyltti osoitti: Karkaa. Yritin karata. Olen vankina avioliitossa, 22 vuotta, ilo mennyt, romanttinen ajatus vain tallella. Olisiko se taistelun väärtti? Jotenkin tuntuu, että sulkee pois sellaista, joka olisi naisen (ja miehen) oikeaa elämää, yhdessä kokemista – myös vankilamaailma (hymiö). Joten – miksi kirjoitan tänne; siksi, että HÄn isolla H:lla joka on yhtä oikeusoppinut kuin Cicero ja Caesar mutta ei suinkaan ole (onneksi) mikään filosofi voisi sen tajuta. Toisaalta en ole enää moneen vuoteen uskonut mihinkään: life goes on. Naisena olen tottunut hiljenemään, toistamaan arjen rutiinit, palvelemaan muita ja olemaan jotenkin up-to-date oman olemisen suhteen. Olen teknisesti enemmän mies (voimakas, halukas, vitaalinen, holistinen) mutta nynny kuten nainen ehkä. Nynny ja lässy – vähän paksukin nykyään. Opin sanan Haavikolta: paksu paksu mutta sievä. Joten – jos voin jotain toivoa: toivon epätasa-arvoa juuri nyt: en jaksa olla tasapaksussa avioliitossa ilman iloa. Kaipaan rakkautta, iloa ja tanssia: olemista ilman suuria murheita mitä muut miettivät. Haluan elää kenties? Jos kuulostan vanhalta, idiootilta – voin sanoa: taidan olla. Olen Dostojevskijn Idiootti.