Vs:Tyhmiä kysymyksiä

Julkaisija Vastaukset
Alejandro # Posted on 3.10.2010 at 22.40
Profiilikuva käyttäjästä Alejandro

Quote:Lahjakkuuden tukeminen ei ole ongelma ainoastaan musiikkipuolella, vaan se koskee ihan kaikkea elämää. Moni ihminen voisi menestyä erinomaisesti omalla alallaan, mikäli hän vain saisi tarpeeksi resursseja ja aikaa. Yhteiskunnan kannalta tulee kuitenkin ongelmaksi, että kuinka nämä lahjakkuudet tunnistetaan. Ja jos yhden alan lahjakkaita tyyppejä tuetaan, kuinka paljon se on pois toisen alan tyypeiltä? Mikä on sen saaman vääristymän vaikutus koko yhteiskuntaan?

Koska tällaisia asioita on hyvin, hyvin hankala ennustaa etukäteen, niin itse ainakin näen sekä teoriassa että käytännössä parhaimmaksi tavaksi olla erikseen tukematta minkään alan lahjakkuuksia valtion toimesta.

Kyllä vain, tästä voidaan olla yhtä mieltä. Lahjakkuuksien tunnistaminen ei ole helppoa, ja monesti se tapahtuu sattuman oikusta. Monet lahjakkuudet ovat myös tietämättömiä lahjoistaan. Ja siinäkin olet oikeassa, että lahjakkuus on myös työn tulos – lahjakkuus vaatii treeniä. Mutta itse uskon, että jokaisesta ei tule esimerkiksi hyvää säveltäjää tai laulajaa pelkän treenin ansiostam, vaan joitain luontaisia ominaisuuksia vaaditaan.

Koska ketju alkoi musiikilla, niin jatketaan sillä vielä (musiikki ei sinänsä ole tässä yhteydessä olennainen tekijä, mutta on helpompi käsitellä yhtä konkreettista aluetta). Musiikin puolella on siis mahdollinen ongelma, että lahjakkuudet eivät pääse kunnolla esiin, jos täyspäiväiseen säveltämiseen ei ole resursseja. Jos lahjakas biisintekijä joutuu vastoin tahtoaan keikkailemaan hankkiakseen elantonsa, musiikilliseen kehittymiseen ja itse sävellystyöhön jää liian vähän aikaa. Tällöin siitä lahjakkuudesta ei välttämättä edes tulee koskaan mitään, koska resurssit eivät riitä.

Tähän voi toki aina kommentoida, että jos ei keikkailu kiinnosta, niin sitten voi hakeutua ihan muihin töihin. Se on kuitenkin ”ongelman” kieltämistä, eikä ongelman olemassaoloa kukaan luultavasti edes huomaa, jos lahjakkuutta ei ole koskaan tunnistettu eikä näin ollen osata kaivata mitään.

Siksi parhaaksi malliksi edelleenkin osoittautuu se, jossa jokaisella on yhtälaiset mahdollisuudet kehittää lahjakkuuttaan, ja niillä joilla rahkeet riittävät, pitää olla mahdollisuus tienata elantonsa kaupallisella puolella. Sitä mahdollisuutta ei ainakaan pitäisi tehdä mahdottomaksi tekijänoikeuksien poistolla ja muusikoiden ”pakottamisella” keikkalavoille.

Valtaosa muusikoista haluaa keikkailla, mutta ei pidä unohtaa niitä, jotka luovat päätoimisesti musiikkia. Vaikka se luomisprojekti sitten tapahtuisikin vaikkapa vessassa.