Vs:Ylen Jungner: Arkistojen käyttöä vapautettava

Etusivu Foorumit Uutisia maailmalta Ylen Jungner: Arkistojen käyttöä vapautettava Vs:Ylen Jungner: Arkistojen käyttöä vapautettava

Julkaisija Vastaukset
whiic # Posted on 16.6.2009 at 18.08
Profiilikuva käyttäjästä whiic

Kunnari: ”On kyllä vähän omituista, että jos YLE tuottaa 80% sisällöstään, niin miten tekijänoikeuksien kanssa on ongelmia 40% tuotannosta kanssa.”

No, onhan YLE on joutunut riitoihin ”oman” tuotannon (siis ekslusiivisesti YLElle materiaalia tuottaneet suomalaiset tahot) kanssa mm. mobiili-TV:n oikeuksista. Ei olisi kumma, jos ongelmia olisi myös ”oman” tuotannon netti-TV:n kanssa.

”Olisi kyllä hyvä jos laki edellyttäisi yhden luukun periaatetta. Ei tarttis oikeuksista vielä viihdeteollisuudenkin kinata keskenään, kun yhdellä vaan olisi oikeudet ja sillä siisti.”

Helpottaa se ostajan hommaa, kun on vain yksi luukku, mutta ei se takaa, että maksu päätyy oikealle omistajalle. Jos se ei päädy oikeaan osoitteeseen, minkä ihmeen takia se pitäisi edes maksaa?

Suhtaudun epäilevästi Teosto/Kopiosto/Gramex-fuusioon, koska se voisi synnyttää nykyistäkin harmonisemman tekijänoikeusjättiläisen. Nyt Teostolla, Kopiostolla ja Gramexilla on omat monopolinsa omilla edustusalueillansa. Jos siirryttäisiin yhdelle luukulle, olisi vain yksi entistä valtavempi monopoli…

Kieltämättä patenttijärjestelmässä on eräät hyvät puolensakin. Siellä esim. patentin haltija on harvemmin hukassa. Patenteilla on kyllä pari huonoakin piirrettä verrattuna tekijänoikeuksien valvontaan:
tekijänoikeus syntyy automaattisesti ja ilmaiseksi. Köyhällä garage-bändilläkin on tekijänoikeus omaan tuotantoonsa. Patentti syntyy uuden keksinnön luomisen yhteydessä laaditusta anomuksesta, käsittelymaksuista ja vuotuisista ylläpitomaksuista.

Tekijänoikeuksien suojaamia tekeleitä on tuhatkertaisesti enemmän kuin patentoitavia keksintöjä joten sellaista yhtä luukkua ei ole, jolla voitaisiin ottaa mallia byrokraattisesti raskaasta patenttijärjestelmästä. Lisäksi ainoastaan jo entuudestaan hyvin menestyvillä tahoilla olisi ylipäätään varaa rekisteröidä tekijänoikeudet. Eikö tekijänoikeuden pitäisi ensisijaisesti suojata tekijää eikä julkaisijaa? Ei se nytkään aivan niin mene, mutta jos tekijänoikeus vaatisi rekisteröimisen, ei tekijällä olisi mitään neuvotteluasemaa ellei ole taskurahaa ensin ”patentoida” oma taideteos. Julkaisija kieltäytyisi kaupoista artistin kanssa, ja artisti (vaikka olisi jo maksanut patenttihakemuksen) ajan myötä väsyisi maksamaan vuotuisia ylläpitomaksuja, jonka jälkeen julkaisija varastaisi teoksen ilmaiseksi, ilman royalteja. Ja jos artistilla ei olisi taskurahaa ”patentoida” taidettansa ennen neuvotteluja julkaisijoiden kanssa, julkaisija varastaisi teokset heti, maksamatta.

Näinhän se toimii patenttimarkkinoillakin, jossa keksijä joutuu varautumaan pitkään ja kalliiseen viivytystaisteluun, ellei pysty itse hyödyntämään patenttiansa (ja harvoin pystyy sillä yhä useammin patentit yksinään koskevat jotakin yksityiskohtia ja suuresta kokonaisuudesta on satoja patentteja muilla haltijoilla).

Vastustan yhden luukun periaatetta tässä tapauksessa. Tilanne on paha jo nyt kolmen(?) luukun tapauksessakin. On niitä enemmänkin edunajajatahoja, mutta en tiedä onko heillä valtion myöntämiä monopoleja edustustehtäviinsä vai ovatko ne muodostuneet de-facto periaattella artistien omista järjestäytymistä.

Mielestäni olisi parempi vapauttaa tekijänoikeuksien edunvalvonta kilpailulle. Tilanne voisi pahentua kolmesta kolmeenkymmeneen, joten esim. julkisia soittolupia hakevan tahon tarvitsisi ottaa yhteyttä pelkän Gramexin lisäksi moneen muuhun järjestöön. Vaikeampaa heille, mutta saataisiin rahat oikeaan osoitteeseen, kun kiellettäisiin Gramexia rahastamasta ei-asiakkaittensa teoksilla.

Ongelmaksi silloin muodostuisi tunnistamattomat tekijänoikeudet (ythän ongelmaa ”ei ole”, koska rahat ohjataan väärään osoitteeseen), mutta niidenhän tulisi muutoinkin vanhentua 5…10 vuodessa PP:n kannan mukaan, joten se ei olisi suuri ongelma. (Alle 10-vuotiaista tekeleistä eksyneitä tekijänoikeuden haltijoita lienee vähemmän kuin vanhoista. Lisäksi vaikka haltija oikeasti hukkuisi tuona aikana, olisi ainakin tieto, että ne vapautuvat pian.)

Tai ehkä teoksille tarvittaisiin sittenkin rekisteröimispakko, eli teos joka ei ole jossakin edunvalvontaorganisaatiossa, olisi heti vapaa. Tämän edellytyksenä pitäisin kuitenkin, että edunvalvontaorganisaation valinta olisi vapaata (ts. ei kolmen luukun järjestelmä, eikä taatusti yhden luukun järjestelmä, vaan tuhannen luukun järjestelmä). Tosin tällöin täytyisi kaikki edunvalvontaorganisaatiot rekisteröidä edunvalvontaorganisaatioiden rekisteriin, jotta esityslupaa hakeva voisi suorittaa haun (automatisoidusti) kaikkien edunvalvontaorganisaatioiden tietokannoista. Rekistereitä olisi siis yksi, mutta edunvalvojia monta. Nyt on vain yksi edunvalvoja per ala (opetusministeriön myöntämällä monopolilla).

Kilpailutus olisi tärkeätä, jotta edunvalvontaorganisaatio ei käyttäisi monopoli-tilannetta hyväksi jäsenmaksuilla ja liian korkeilla teoksen rekisteröintimaksuilla. Jos valtion myöntämää monopolia ei olisi, loisivat artistit omasta aloitteesta itse itsellensä uuden edunvalvojatahon, joka toimisi omakustanteisesti artistien hyväksi. Nyt se ei ole mahdollista.

Ehkä tuosta ideasta voisi copy-pasteta Politiikka-osaan. Voisi yhdessä sitten miettiä voisiko nykyiset monopolit murtaa ja saisiko artistit hyötyä tastä… ja ehkä jos siitä saisi hiottua jotakin hienoa niin herättää kansalaiskeskustelua sillä. Nimittäin vaikka 5…10 vuoden suojaikä toteutuisi, olisi artistien hyvä saada tuona aikana entistä paremmin ajettua omaa etuansa mahdollisimman edullisilla välikäsillä. Ja jos 5..10 vuoden suojaikä ei toteutuisi, tarve on entistä suurempi.