Tervetuloa Piraattipuolueeseen

Jos osallistuit vanhassa foorumissa, saat tunnuksesi takaisin pyytämällä uutta salasanaa.

Jos olet uusi jäsen, rekisteröidy.

Lue lisää uudistuksesta

Profiilikuvista

Oman avatarin saat käyttöön Gravatar-palvelun kautta (sama käyttäjätunnus kuin Wordpress.com).

Jäsenet

  • Profiilikuva käyttäjälle Topi
    aktiivinen 6 päivää, 2 tuntia sitten
  • Profiilikuva käyttäjälle jessejarvi
    aktiivinen 1 viikko, 3 päivää sitten
  • Profiilikuva käyttäjälle Ahto Apajalahti
    aktiivinen 1 viikko, 5 päivää sitten
  • Profiilikuva käyttäjälle kivasatu
    aktiivinen 3 viikkoa sitten
  • Profiilikuva käyttäjälle Scoffa
    aktiivinen 1 kuukausi, 1 viikko sitten
  • Profiilikuva käyttäjälle Ari-Martti Hopiavuori
    aktiivinen 1 kuukausi, 1 viikko sitten
  • Profiilikuva käyttäjälle lzj1214
    aktiivinen 1 kuukausi, 1 viikko sitten
  • Profiilikuva käyttäjälle Yaamboo
    aktiivinen 1 kuukausi, 2 viikkoa sitten
  • Profiilikuva käyttäjälle Raoul Plommer
    aktiivinen 4 kuukautta, 2 viikkoa sitten
  • Profiilikuva käyttäjälle Max
    aktiivinen 6 kuukautta, 3 viikkoa sitten

Ehdotus puolueen yleiseksi tekijänoikeuskannaksi

Etusivu Foorumit Yleinen keskustelu ja politiikka Ehdotus puolueen yleiseksi tekijänoikeuskannaksi

Tämä aihe sisältää 14 vastaukset, 9 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi Profiilikuva käyttäjästä mikael halila mikael halila 9 vuotta, 5 kuukautta sitten.

Esillä 15 viestiä, 1 - 15 (kaikkiaan 15)
  • Julkaisija
    Viestit
  • Profiilikuva käyttäjästä Kaj Sotala

    Kaj Sotala

    said

    EDIT: Linkki tekstin uusimpaan versioon.

    Alla oleva on muualle (blogiini) kirjoittamani teksti, joka selittää ja perustelee yleisen tekijänoikeuksien vastaisen kantani. Ajattelin josko olisin niin egoistinen että käyttäisin tätä raakaversiona johonkin jonka koettaisin saada läpi yhdeksi Piraattipuolueen virallisista manifesteista: kääntäisin perustamiskokoukseen mennessä suomeksi, hioisin, ja kirjoittaisin osia uusiksi, poistaen viittaukset itseeni ja puhuen yleisemmin. Sitten toisin sen perustamiskokoukseen hyväksyttäväksi esim. joksikin nettisivuille meneväksi artikkeliksi toimimaan yhteenvetona kannastamme. Nykyiseen lisättävää sisältöä olisivat mm. maininnat siitä, miten tekijänoikeuksien tehokas ylläpitäminen nyky-yhteiskunnassa käytännössä vaatisi rajua kansalaisoikeuksien ja yksityisyydensuojan tallomista, koska p2p-liikennettä ei voi saada kuriin muuten.

    Tätä aietta varten joudun kuitenkin kysymään – onko tämä teksti sellainen, joka enemmistön mielestä kuvastaa Piraattipuolueelle sopivaa kantaa? Mitä osia tästä pitäisi muuttaa, mitä lisätä, mitä jättää kokonaan pois? Liian radikaali, liian konservatiivinen? En oleta, että perustamiskokoukseen tuomani versiokaan jäisi mitenkään lopulliseksi – sanamuodoista ja sisällöstä varmasti tullaan vääntämään kättä vielä sielläkin. Mutta kaipaisin silti etukäteen mahdollisimman paljoa palautetta, jotta saisin kaikkein kiistanalaisimmat kohdat siistittyä jo ennen kokousta. Osuuko teksti minnekään sinnepäinkään mitä Piraattipuolue mielestänne on, pitäisikö sen asiasisältö muuttaa kokonaan vai onko se pääpiirteissään hyvä näin? Voisin myös kysyä, tulisiko tämä mielestänne muuttaa kokonaan yleiseen muotoon, vai jätänkö siihen muutamia viittauksia itseeni – se, että olen itsekin kirjoittanut (ja tulen kirjoittamaan) kirjoja saattaa antaa tekstilleni vähän lisäuskottavuutta, koska kuulun itsekin niiden luokkaan joita tekijänoikeuksien poistaminen koskettaisi.

    Quote:Since my last posting on the subject of piracy got me into a couple of debates, I thought it might be goo to clarify my views on copyright a bit.

    Putting it simply, I do not believe that an artist has an automatic right to profit from all art they’ve done. However, they do have what I’d call a manual right to profit. This is probably best illustrated with an example. Let’s say I own something (anything). For instance, I own several shirts. I do not have an automatic right to profit from them – I don’t get money simply for owning them. However, I do have a manual right to profit from them – if I put them up for sale, and can convince somebody to buy them, then I do have the right to any money that the other person is willing to pay for them.

    Of course, copyright usually applies to things that don’t leave your possession after you’ve sold them. Effectively you aren’t selling the object itself, but copies of it. Here we can use an analogy of a factory that can produce a lot of copies of the same product. I, as the factory owner, can sell lots of copies of the good in question, as long as I can persuade somebody to buy them. After somebody has bought my product, nothing prevents them from taking it apart, studying it, and making their own copies for a price that is cheaper. If somebody does that, and I insist on selling my own products for a price that is more expensive, then I have no room to complain if people don’t buy them. I’m not entitled for a compensation for just making the goods – nobody forced me to make them. But I do have a right to get payment for them, if people agree to buy them from me.

    It is likewise with things that are usually covered by copyright. If an artist produces a work of art, and somebody copies it without paying, then the artist is not hurt or having his rights violated. The artist’s right to sell his products to those willing to pay is not being denied – he might find fewer people who are willing to buy his product, but it’s still possible for him to find them. We can see that artists don’t have an automatic right to profit from their work from the simple fact that there are many artists who aren’t getting their work sold. Many more people submit their manuscripts to publishers than get published – this we see as natural, for the publishers only want to sell the very best (by this, I mean things that can in turn be sold onwards, for the pedants who don’t think the stuff that sells is actually good). If artists had the right to automatically profit from their work, then anyone who created something that could be called art should be rewarded for it. But they do not – they have a right to profit if they can get it sold, not a right to profit simply for creating it.

    While piracy does reduce the amount of people an artist can sell his goods to, that by itself isn’t enough for us to condemn piracy – for instance, the state could create a law saying that everybody had to use at least twenty dollars a month to buying art. (That’s effectively what tax-funded artist stipends are.) If the amount is low enough, we might not protest, but if it gets sufficiently large, we’ll start objecting. It is a fact that forcing us to buy a lot of art would increase the amount of money that artists got, and repealing the law would reduce the amount of people that artists could sell their goods to. Yet this fact isn’t, by itself, enough to make us uphold the law. While the artists would benefit, without the law the money that went to the artists would go to other people, and with the law those people would suffer. We must look at the whole picture, and decide how much we want to favor the artists and how much we want to favor the others.

    Now, what should be obvious – but unfortunately isn’t, thanks to the extensive pro-copyright propaganda that people have been subjected to – is that copyright has nothing to do with an artist’s right to profit by selling their good. Copyright is giving the artist (or the company representing him) a complete monopoly on the product, saying that he should get a cut from everything related to the product. It’s as if I was an owner of a factory that made shoes, and not only was I entitled to a cut each time somebody resold the shoes they had bought from me, but nobody else was allowed to make shoes, either. (In the example, I have a monopoly on shoes – in the case of the artist, the monopoly is on the work of art they created.) Monopolies such as this do exist, and during the age of mercantilism they were even more popular, with the state granting select companies the exclusive right to produce certain products. However, over time it was realized that free competition was a more effective approach, and most of the monopolies were removed. Modern-day shoemakers don’t have a monopoly on selling shoes, and nobody says that shoe-makers are being denied their right to profit because they don’t have a monopoly. So, an artist certainly has a right to profit from their creation, but that does not imply that they need to be given a monopoly on it.

    Here the obvious question is, if artists don’t get a cut on all sales of their product, how are they supposed to get enough profit off their work to live? Well, the obvious answer is that most artists don’t get enough money from their art to live on in the first place, even with copyright laws. It’s not like the artists were forced to spend every moment of their life creating art, with nothing else that they could do. It would certainly be preferrable if people could earn their living doing something that they loved doing – but then, lots of people have hobbies that they would love to be paid for. One of my hobbies is role-playing – I’d certainly love it if I’d be paid for game mastering, and could earn a living doing that. But I game master even though I don’t earn a cent out of it, and don’t consider it an injustice that I’m not paid. (I purposefully chose game mastering, and not being a player, as my example – even though role-playing is an immensly co-operative activity, it could be argued that the GM, more than vice versa, provides a service to the players. Thus, the other players are benefiting from my work without paying for it!) Especially with the advent of the Internet, there are plenty of people creating art and other products without getting a cent in return – just look at the whole open-source movement and all the free mods produced for different games, and sites such as fanfiction.net that host tens of thousands of stories written with no expectation of getting money.

    I might, at this point, be accused of being a hypocrite. After all, I have had one book published, and am currently in the process of writing another, and I’ve gotten money for it. I don’t dispute that getting the money is a nice bonus, and that it motivates me to write things I might not otherwise write. It’s still not enough to make a living on, though, nor is it the primary reason for why I write. The primary reason is the sense of accomplishment at having one’s writings widely read and seeing them published as a book. Therefore we can see that while it’s not necessary for us to guarantee every artist a chance to live off their work (after all, we don’t do that today), it might be desirable to provide artists an extra incentive to create, for this might make them more productive. Copyright is one way of providing that extra incentive, but it is one that on the whole, ends up harming society and the art more than it benefits them. After all, as the art costs more, fewer people get a chance to enjoy it. There are other ways of creating incentives. Here’s one historical example, taken from the book Against Intellectual Monopoly:

    Start with English authors selling books in the United States in the nineteenth century. “During the nineteenth century anyone was free in the United States to reprint a foreign publication” without making any payment to the author, besides purchasing a legally sold copy of the book. This was a fact that greatly upset Charles Dickens whose works, along with those of many other English authors, were widely distributed in the U.S., and yet American publishers found it profitable to make arrangements with English authors. Evidence before the 1876-8 Commission shows that English authors sometimes received more from the sale of their books by American publishers, where they had no copyright, than from their royalties in [England] where they did have copyright. In short without copyright, authors still get paid, sometime more than with it.

    How did it work? Then, as now, there is a great deal of both impatience in the demand for books, especially good books. English authors would sell American publishers the manuscripts of their new books before their publication in Britain. The American publisher who bought the manuscript had every incentive to saturate the market for that particular novel as soon as possible, to avoid cheap imitators to come in soon after. This led to mass publication at fairly low prices. The amount of revenues British authors received up front from American publishers often exceeded the amount they were able to collect over a number of years from royalties in the UK. Notice that, at the time, the US market was comparable in size to the UK market.

    More broadly, the lack of copyright protection, which permitted the United States publishers’ “pirating” of English writers, was a good economic policy of great social value for the people of United States, and of no detriment, as the Commission report and other evidence confirm, for English authors. Not only did it enable the establishment and rapid growth of a large and successful publishing business in the United States; also, and more importantly, it increased literacy and benefited the cultural development of the American people by flooding the market with cheap copies of great books. As an example: Dickens’ A Christmas Carol sold for six cents in the US, while it was priced at roughly two dollars and fifty cents in England. This dramatic increase in literacy was probably instrumental for the emergence of a great number of United States writers and scientists toward the end of the nineteenth century.

    I like this example because it both demonstrates that artists can profit even without copyright (by persuading somebody to pay them for their work), and because it shows the detrimental effect that enforcing copyright has on society. Of course, the example in question doesn’t fully translate to the modern day – today, a person with a scanner and optical character recognition software can take a book they bought and put it up online in a matter of hours if not minutes, so it’s impossible for the publisher to flood the market so fast that impatient people aren’t better off buying their product. In fact, the piece of art probably gets leaked online even before it’s published.

    But there are ways for creators to get paid that work even in the modern day. The simplest way are gratitude sales – simply put up the product up for download for free, and offer an optional chance for the downloader to pay an amount of money that they choose. The band Radiohead recently did just this, with the result that nearly 40% of the downloaders did actually pay (link). The average price paid for a download (for those 40% who did pay) was six dollars. With 1.2 million people downloading the album, that’s an overall profit of nearly three million dollars (2.88 million dollars, to be more exact).

    Another method of getting paid is the ransom model. Under the ransom model, an artist announces that she has created, or is working on, a piece of art, but is holding it for ransom. The artist picks a certain amount of money and tells people how they can donate. If enough people donate so that the ransom amount is met, then the artwork is released for everybody to enjoy for free. In 2005, the game designer Greg Stolze announced that he was releasing his game Meatbot Massacre under the ransom model, with a ransom of $600. The amount was met five months before the deadline.

    The ransom model is best for established artists, who people can trust to release a high-quality work. It can be critiqued on the grounds that it doesn’t work for new artists, who have no previous merits – but then, artists will always benefit the most when they are famous, copyright or no copyright. For those who are talented but need the advertising, I don’t think that publishing houses will vanish entirely. There is a lot of stuff online, but often there’s so much of it that people want some way to weed out the chaff. Bookstores and music stores still serve the function of showcasing a lot of work that you know somebody has selected to be published, from thousands of competing alternatives. It’s all there, (relatively) high-quality work, up for your perusal. It’s only required that the publishers adapt and radically bring down the prices of the products they sell, so that the time and effort you save from going to the store isn’t counteracted by the fact that you could simply download it all for free. Also, book and music stores don’t need to be physical ones – copyright is typically enforced pretty lazily on pornography, and yet there are countless of paid porn sites that live by the subscription model. Pay a certain amount of money each month, and you get free access to all the material inside. The Russian site AllOfMP3 sold music from a wide variety of artists for $0.03 per megabyte of downloaded music, and turned up a $30 million revenue in 2006. Including extensive profiling and recommendation services, such as the ones employed at Amazon and Last.fm, will help sellers provide an extra service to people using them, thus helping artists get more popular.

    Listing all the different ways that artists could use to generate a profit without copyright laws would probably take a year. In addition to generic ones, there are also methods that apply specifically to certain art forms – for instance, musicians already get most of their money from live performances, TV shows and movies could be partially funded by product placement and selling of advertisements, and so on.

    In short, there is nothing wrong with piracy, and we could do just as fine without copyright as with it – in fact, we might even do better, as culture would spread more. In the very least, we should cut its duration – for instance, to 20 years, and legalize file sharing.

    Profiilikuva käyttäjästä Enk

    Enk

    said

    Itse olen tosiaan samoilla linjoilla asian suhteen ja jotain tämän suuntaista meidän tosiaan pitäisi esittää ja samalla vaatia perusteluja miksi keinotekoiseen niukkuuteen perustuva malli olisi parempi kuin vapaa markkinatalous. Tekstissä käy ilmi aika monta asiaa, mutta monien ihmisten usko näihin uusiin liiketoimintamalleihin ei ole kovin suuri ja yleensä riippuu hyvin paljon siitä kauanko on ollut alalla ja tottunut sen käytäntöihin. Kukapa haluaisi opetella uutta mallia kun vanha toimii itselle ja uuden opettelusta koituisi kohtuuttomasti vaivaa. Toisaalta ottamalla jotain tämän kaltaista puolueen kannaksi pystyisimme ehkä tuomaan tätä näkökulmaa vahvemmin esiin pakottomalla sen valtamediaan, jolloin siihen tutustuvat muutkin kuin asiasta syvemmin kiinnostuneet (esim piraatit). Yleisten mallien lisäksi alakohtaisia olisi hyvä miettiä, ja meidän pitäisi saada riveihimme ihmisiä jotka ovat saaneet oikeasti tehtyä rahaa näillä uusilla malleilla. Itselläni on vireillä peliprojekti, jolle aiomme käyttää jonkinlaista ilmaisuuteen perustuvaa mallia, mutta tuloksia ei voi odottaa vielä hetkeen kaiken ollessa varsin alkutekijöissä. Tarvittaisiin siis kuitenkin rohkeita ihmisiä kokeilemaan ja raportoimaan tuloksista, myös vähemmän tunnettuja. Pelkkä Radiohead ei riitä esimerkiksi, vaikka sen perässä kohta seuraakin useampia, vaan esimerkkejä pitää olla paljon. Jos emme pysty osoittamaan konkreettisesti toimivuutta nykyaikana, niin meillä on tämän asian suhteen uskottavuusongelma joka saattaa vahingoittaa koko aatetta.

    Hyvin perusteltuna tämä on kuitenkin juuri se suunta jonka näkisin parhaana. Kannatan. Ilmoittaudun samalla halukkaaksi debatoimaan tämän puolesta aina vaadittaessa.

    Profiilikuva käyttäjästä Kaj Sotala

    Kaj Sotala

    said

    Kirjoitin tässä nyt sitten ensimmäisen version uudistetusta, suomenkielisestä tekstistä. Lukekaa ja kommentoikaa, miltä vaikuttaa?

    Quote:Piraattipuoluetta on syytetty siitä, ettei se anna artisteille mahdollisuutta ansaita työstään. Tämä ei pidä paikkaansa – Piraattipuolue katsoo kaikilla olevan oikeuden mahdollisuuksien mukaan ansaita työstään. Aivan kuten minkä tahansa muun ammatin harjoittajalla, artistilla on oikeus myydä tuottamaansa taidetta eteenpäin kaikille jotka sitä ovat valmiit ostamaan. Ja aivan kuten vaikka kenkäkauppiaan asiakkaalla, artistin asiakkaalla on oikeus tehdä ostamastaan teoksesta kopioita ja myydä niitä itse eteenpäin.

    Ilmaisu oikeus ansaita työstään on nykykäytössä saanut sellaisiakin merkityksiä, jotka eivät tarkkaan ottaen sille kuulu. On helposti nähtävissä, että edes perinteisen oikeuskäsityksen mukaan artistilla ei ole automaattista oikeutta ansaita työstään: kukaan ei saa korvausta pelkästään siitä, että on tuottanut taideteoksen. Kirjailijoiden on lähetettävä käsikirjoituksensa kustantajalle ja toivoa että se hyväksytään, muusikkojen on myytävä musiikkiaan levy-yhtiölle tai konserttiyleisölle, elokuvantekijöiden on saatava elokuvansa levitykseen elokuvateattereihin, televisioon tai DVD:lle. Mikäli artistin taideteosta saadaan levittää vapaasti kun tämä on kerran sen myynyt, saattaa tämä tehdä sen myymisestä helpompaa tai vaikeampaa. Se ei kuitenkaan vie minnekään artistin oikeutta myydä teoksensa ja ansaita siitä: artistilla on yhä mahdollisuus löytää väkeä, jotka suostuvat teoksesta maksamaan. Eikä kukaan voi teosta kopioida ellei artisti itse ole sitä jollain tapaa ensin toisille luovuttanut, maksua vastaan tai ei.

    Nykymuotoisella tekijänoikeudella ei ole tekemistä sillä, onko artistilla oikeus ansaita työstään. Tekijänoikeus antaa yksittäiselle ihmiselle täydellisen monopolin kaikkeen hänen työhönsä liittyvään. On kuin kenkätehtaan omistajalla olisi laillinen oikeus saada osuus valmistamiensa kenkien jälleenmyynnistä – sen lisäksi, ettei kenelläkään muulla olisi oikeutta valmistaa kenkiä. Ennen markkinatalouden toimintatapojen ymmärtämistä tämänlaiset monopolit olivat yleisiä, mutta ajan kuluessa niistä luovuttiin tehottomina ja haitallisina. Nykypäivän kenkätehtailla ei ole monopolia kenkien valmistamiseen, eikä kukaan väitä että tämä eväisi kenkätehtailijoilta oikeuden ansaita voittoa työstään. Aivan vastaavalla tavalla artisteilla on oikeus ansaita työstään, vaikkei heillä olisikaan monopolia työhönsä.

    Tästä seuraa kuitenkin kaksi kysymystä – miten artistit sitten saisivat teoksiaan kannattavasti myytyä ilman monopolia? Ja miksi monopoli pitäisi purkaa?

    Esimerkki joka saattaa valottaa molempia kysymyksiä löytyy taloustieteilijöiden Michele Boldrin ja David Levine teoksesta Against Intellectual Monopoly[1]:

    Aloitetaan englantilaisten kirjailijoiden Yhdysvalloissa myymistä kirjoista 1800-luvulla. 1800-luvulla kuka tahansa oli vapaa uudelleenjulkaisemaan ulkomaisen teoksen maksamatta mitään tekijälle, lukuunottamatta laillisesti myydyn kopion ostamista. Tämä harmitti suuresti Charles Dickensia, jonka teoksia muiden englantilaisten kirjalijoiden teosten kanssa levitettiin laajalti Yhdysvalloissa, ja silti amerikkalaiset julkaisijat pitivät sopimusten tekemistä englantilaisten kirjailijoiden kanssa tuottavina. Vuosien 1876-8 komissiota edeltävä aineisto osoittaa, että englantilaiset kirjailijat saivat joskus suuremman voiton kirjojensa amerikkalaisista painoksista, joilla ei ollut tekijänoikeuden suojaa, kuin rojalteistaan Englannista, missä heillä oli tekijänoikeuden suoja. Lyhyesti, ilman tekijänoikeutta kirjailijat saivat yhä maksun, joskus paremmin kuin sen kanssa.

    Miten tämä toimi? Kuten nykyäänkin, uusien kirjojen perään oltiin kärsimättömiä. Englantilaiset kirjailijat myivät amerikkalaisille julkaisijoille uusien kirjojensa käsikirjoitukset ennen niiden ensijulkaisua Britanniassa. Käsikirjoituksen ostaneella amerikkalaisella julkaisijalla oli täysi syy täyttää markkinat hankkimallaan kirjalla mahdollisimman nopeasti, estääkseen halpoja imitaattoreita tulemasta markkinoille pian sen jälkeen. Tämä johti massajulkaisuun melko halvoilla hinnoilla. Brittiläisten kirjailijoiden kertamaksuina amerikkalaisilta kustantajilta saamat korvaukset olivat usein suurempia kuin useiden vuosien aikana kerätyt rojaltit Britanniasta. Huomionarvoista on, että siihen aikaan Yhdysvaltojen markkina-alue oli kooltaan verrattavissa Iso-Britannian markkina-alueeseen.

    Laajemmin, yhdysvaltalaisten kustantajien harrastama englantilaisten kirjailijoiden piratismi tekijänoikeussuojan puuttuessa oli yhdysvaltalaisille suurta sosiaalista etua tuottanut talouspolitiikka josta, kuten komission raportti ja muu aineisto osoittavat, ei ollut haittaa englantilaisille kirjailijoille. Se ei pelkästään mahdollistanut suuren ja menestyksekkään julkaisuteollisuuden vakiintumista ja nopeaa kasvua Yhdysvalloissa, vaan se vielä merkittävämmin edisti lukutaitoa ja hyödytti Amerikan kulttuurin kehitystä täyttämällä markkinat halvoilla kopioilla hyvistä kirjoista. Esimerkkinä: Dickensin A Christmas Carol maksoi Yhdysvalloissa kuusi senttiä, siinä missä Englannissa se oli karkeasti ottaen hinnoiteltu kahteen dollariin ja 50 senttiin. Lukutaidon dramaattinen kasvu oli luultavasti oleellinen 1800-luvun loppua kohden tapahtuneeseen yhdysvaltalaisten kirjailijoiden ja tiedemiesten laajaan ilmaantumiseen.

    Vaikka olosuhteet ovatkin muuttuneet, 1800-luvun esimerkki soveltuu nykypäiväänkin. Monopoliasemien purkaminen tekee kulttuurin halvemmaksi ja helpommin kaikkien saataville, hyödyttäen sekä tavallisia ihmisiä että taiteilijoita, jotka pääsevät paremmin käsiksi uusiin inspiraation lähteisiin ja tuottamaan entistä parempaa taidetta.

    Japanilainen populaarikulttuuri on viime vuosina lyönyt itsensä Suomessa läpi, japanilaisperäisen sarjakuvan löytäessä tiensä kaikkiin lehtipisteisiin. Merkittävä osa tästä menestyksestä juontaa juurensa nk. fansubeihin ja skanlaatioihin, Japanissa näytettyjen animaatioiden ja myytyjen sarjakuvien fanikäännöksiin. Alunperin palkkaa pyytämättömät vapaaehtoiset hankkivat käsiinsä Japanissa julkaistua kulttuuria, lisäsivät siihen käännöksen ja laittoivat ilmaislevitykseen. Alussa pienten piirien VHS-kasettien kopiointiin perustunut fansub-toiminta räjähti Internetin myötä miljoonien länsimaalaisten viihteeksi. Kun ilmaislevityksellä oli täten luotu markkinoille pohja, huomasivat kaupallisetkin tahot mahdollisuuden ja alkoivat ostaa japanilaisilta yhtiöiltä oikeuksia sarjojen lailliseen levittämiseen. Japanilaisen animaation myyntiluvut olivat viime vuonna pelkästään Yhdysvalloissa 220 miljoonassa dollarissa [2] – huolimatta siitä että fansub-toiminta jatkuu edelleen, ja lähes kaikki sarjat on mahdollista ladata fanikäännöksinä netistä ilmaiseksi. Vaikka nettipiratismia syytetäänkin osittaisesta myyntilukujen laskusta, ilman piratismia eivät myyntiluvut olisi ylipäätään saavuttaneet huippuaan.

    Monet tuntevat Linus Torvaldsin kehittämän, ilmaiseksi ja kaikkien saatavilla olevan Linux-käyttöjärjestelmän, mutta se ei ole ainoa merkittävä ilmaistuote IT-maailmassa. Sen lisäksi on olemassa mm. kaksi muuta vapaan lähdekoodin ilmaiskäyttöjärjestelmää, Solaris ja FreeBSD, lukemattomissa koneissa käytetty ilmainen tietokantajärjestelmä Mysql, sekä avoin skriptauskieli PHP, jota käyttäviin nettisivuihin on mahdotonta olla törmäämättä mikäli yhtään enempää käyttää nettiä – suomalaisista sivuista mm. huutokauppasivusto Huuto.net ja nuorison suosiossa oleva IRC-Galleria pohjautuvat PHP:hen. Google-hakukone käyttää Linuxia pyörittämään suurta osaa palveluistaan. Puhtaasti ilmaislevityksessä oleva ohjelmisto on nopeuttanut koko IT-alan kehitystä, tuoden laadukkaat ja ilmaiset ohjelmat kaikkien niiden saataville, jotka niitä haluavat. Ja ilmaisuudesta huolimatta sillä on mahdollista tehdä voittoa: mm. Red Hat-niminen yritys kehittää omaa versiotaan Linuxista, joka sekin on kaikkien ilmaiseksi ladattavissa. Yritys tarjoaa maksua vastaan tuki- ja koulutuspalveluita ilmaiseksi tuottamalleen ohjelmistolle, toimintamalli jolla Red Hat on onnistuneesti tehnyt voittoa.

    Radiohead-yhtye julkaisi 2007 uusimman levynsä, laittaen sen Internetiin kaikkien vapaasti ladattavaksi. Lataajilla oli mahdollisuus halutessaan maksaa yhtyeelle vapaasti valittava summa latauksen yhteydessä. Kuukauden aikana 1,2 miljoonaa ihmistä ympäri maailman latasivat levyn itselleen, ja heistä 40 prosenttia antoi siitä pienen maksun, keskimääräisen summan ollessa kuusi dollaria. Tämä tuotti yhtyeelle lähemmäs kolmen miljoonan dollarin voitot. [3]

    Oma tapansa rahoittaa kulttuuria on ns. lunnasmalli. Artisti tuottaa teoksen, ja vaatii sitten siitä lunnaita – kuka tahansa voi lahjoittaa lunnaspottiin rahaa, ja kun potti on tarpeeksi suuri, teos vapautetaan kaikkien vapaaseen käyttöön. Pelintekijä Greg Stolzen kehittämällä Meatbot Massacre-pelillä oli 600 dollarin lunnassumma, joka saavutettiin viisi kuukautta ennen takarajan umpeutumista [4].

    Jokaisessa näistä kuvio on selvä: artistien on täysin mahdollista hyötyä taloudellisesti työstään, vaikka se olisi ilmaislevityksessä. Useassa tapauksessa nimenomaan ilmaisuus on se koukku, joka mahdollistaa kannattavuuden: tuote, johon voi ensin tutustua maksamatta mitään leviää paljon suuremmalle yleisölle kuin tuote, josta on joka tapauksessa pakko maksaa. Vaikka vain osa yleisöstä maksaisi, perinteiseen levitysmalliin nähden moninkertainen peitto varmistaa tuoton.

    Monissa nykyisissä malleissa ilmaisuuden tuoman lisämainoksen vaikutus korostuu entisestään: jo nykyään yhtyeet saavat pääasialliset voittonsa kiertueista, kirjailijat apurahoista ja kutsutuista esiintymisistä. Ilmaiseksi koko kansalle leviävät tuotteet tekevät artisteille paljon helpommaksi saada nimeään esiin ja siten tienata voittoa. Artisteilla on myös lunnasmallin, vapaaehtoismaksujen ja muiden vapaan levityksen mallien kautta mahdollisuus saada itse teostensa myynnin voitoista paljon suurempi osuus kuin nykyään, rahojen mennessä artisteille suoraan ja ohittaen välikädet. Samaan aikaan yhteiskunta hyötyy suuresti, kulttuurin tullessa kaikkien saataville.

    Lähdeviitteet:

    [1] Boldrin, Michele & Levine, David K. (2005) Against Intellectual Monopoly. http://levine.sscnet.ucla.edu/general/i … gainst.htm

    [2] Reid, Calvin. (2007) New Report Finds Manga Sales Up; Anime DVD Down in ’07. Publishers Weekly. http://www.publishersweekly.com/article/CA6510598.html

    [3] comScore, Inc. (2007) For Radiohead Fans, Does “Free” + “Download” = “Freeload”? Lehdistötiedote. http://www.comscore.com/press/release.asp?press=1883

    [4] danielsolis.com. (2005) The Ransom Model. http://www.danielsolis.com/meatbot/ransom.html

    Loppu on vähän töksähtävä, koska ajattelin tuon jälkeen vielä jotain kansalaisoikeuksista ja tiedostonjakamisen estämisen mahdottomuudesta ilman niiden rajua rikkomista, mutta en suoraan keksinyt mitään hyvää ja tämä alkoi mennä muutenkin jo aika pitkäksi, joten jätin tuon odottamaan kommentteja. Pitäisikö tätä ehkä tiivistää? Pitäisikö käytännön esimerkit leikata omaan artikkeliinsa tai lyhentää niitä vähän, niin että saadaan myös ihan puhtaasti liikkeen filosofiseen ja eettiseen pohjaan keskittyvä teksti, jota tuo alkuperäiseni enemmän oli? Vai onko tämä hyvä esittelyartikkelina ja tähän sopisi vielä ne viimeisetkin pointit lisätä? Kommentteja!

    Profiilikuva käyttäjästä olavi

    olavi

    said

    Minusta kannattaa tuoda aina esiin, että nykyinen ja etenkin tulevaisuuden talous ja Internet-palvelut perustuvat vapaamatkustukseen: osa maksaa lahjoituksilla, premium-palveluilla ja mainostajilta ostamalla muiden ilmaisuuden. Oikeastaan televisio ja radiokin perustuu tähän. Premiumia on myös se fyysinen cd ja etenkin se superlimitededition, jossa mukana tulee kirja ja t-paita.

    Kannattaa lukea se Piraattiliiton artikkeli siitä Wired-lehden Free-artikkelista. Minusta se kertoo lähes kaiken tulevaisuuden bisnesmalleista.

    Mutta miten tämä toimii Suomen kokoisissa markkinoissa? Onko minkäänlaisia esimerkkejä aiheesta? Meitähän kritisoitiin monimuotoisuuden vähentämisestä, ja mallillamme on toistaisesti pärjännyt vain globaali kulttuuri. Star Wreck on tavallaan sekin melko kansainvälinen juttu.

    Profiilikuva käyttäjästä Scoffa

    Scoffa

    said

    Tässä on yksi esimerkki matkan kulusta kun yksityinen kopionti sallitaan.
    Tekstissä saattaa olla vielä virheitä, se saattaa olla vielä sekavakin, se oli vasta luonnos, mutta kun kysyit kerran.

    Tekijänoikeuslaki poistetaan kokonaan yksityisestä kopioinnista
    -> Levyjen latausmäärät kasvavat ja tilapäisesti artistien tulot huononevat hieman, vaikka teoston välistä puhaltamat maksut jäävät pois
    -> Levy-yhtiöiden rooli pienenee hieman, koska yksityishenkilöiden lataukset toimivat markkinointina itsessään, sekä niiden latausmääristä nähdään suosittuja artisteja
    -> Artistit tarjoavat entistä enemmän musiikkiaan suoramyyntiin nettiportaaleihin
    -> Levy-yhtiöt joutuvat sopeuttamaan provikkansa pohjautuen faktaan, ettei kuluja enää ole niin paljon mainonnan helppouden ja p2p statsien seurannan takia
    -> Osa artisteista palaa levy-yhtiön helmoihin saaden levykohtaisesti melkein samaa korvausta kuin ennen, mutta levymyynnin määrä on suurempi
    -> Osa artisteista jää myymään pelkästään nettiportaaleissa, koska musiikki menee kaupaksi hyvin ilman levy-yhtiötäkin

    Tässä yksi mainio ja kaivattu esimerkki:
    Ostaessaan levyn, käyttäjällä olisi oikeus seuraavan vuoden soittaa musiikkia suoraan tuolta portaalilta streamattuna, sekä halutessaan voisi ladata levyn kotiinsa.
    Monet ovat kaivanneet ominaisuutta, joka tekisi suuret kiintolevymäärät tarpeettomiksi.

    Tässä ei tietenkään sovi unohtaa sitä, että ilmainen musiikki saisi enemmän kuuntelijoita, jonka suora seuraus olisi suuremmat kävijämäärät konserteissa.
    Tätähän ei voi netistä lataamalla korvata.

    Profiilikuva käyttäjästä MrHUU

    MrHUU

    said

    http://www.digitoday.fi/bisnes/2008/03/ … 0/66?rss=6

    Taas yksi esimerkki siitä miksi TO-mafia:ssa ei ole juuri järkeä. Toiminta vain rajoittaa kilpailua, kuluttaja ei voi ostaa tuotteitaan siltä mistä haluaa. Tuo ei ole kuitenkaan ehkä se kaikkein pahin asia tässä, vaan nimenomaan tuo hinnoittelupolitiikka. Kuluttaja pakotetaan ostamaan musiikki omasta lähikaupastaan ilman mahdollisuutta tehdä ostopäätöstä muiden kauppojen kesken (paitsi olla ostamatta). Ja kuten tiedetään, lähikaupat ovat lähes aina supermarketteja kalliimpia paikkoja hankkia esim. elintarvikkeita.

    Lähikaupalla tarkoitan siis tässä tapauksessa maa kohtaisia nettimusiikkikauppoja, suomessahan näitä on muutamia, kuten cdon ja netanttila.

    Ulkomailta löytyy paljon edullisia nettimusiikkikauppoja, mutta niitä ei suomalainen kuluttaja pääse käyttämään TO-mafian toiminnan takia (kuten amazonmp3). Olen jo pitkään ihmetellyt mm. DVD-levyjen aluekoodeja – minusta ne vain lisäävät laitonta kopiontia, sillä kuluttaja joka olisi valmis maksamaan kyseisestä tuotteesta, joutuu odottelemaan paikallista julkaisua esimerkiksi 6kk. Koska ulkomailta tilaaminen on jossain tapauksessa riskipeliä, ja levyjen aluekooditkin ovat erilaiset, turvautuu kuluttaja nopeasti vertaisverkkojen tarjontaan. Sama koskee musiikkiakin. Jos paikallisessa musiikkikaupassa pyydetään kappaleista ryöstöhintoja, naapurin supermarketista niitä saisi puolet halvemmalla mutta sinulta puuttuu VIP-jäsenkortti päästäksesi sinne, turvaudut jälleen vertaisverkkoihin, sillä siellä tarjontaa riittää ilman minkäänlaisia DRM kikkailuja – ja kaikenlisäksi se ei maksa mitään.

    En siis yhtään ihmettele että piratismi räjähtää käsiin. Mielestäni TO-mafia voisi katsella itseään peilistä ja ajatella kaksi kertaa mistä tämä räjähdysmäinen kasvu voisi johtua. Koska TO-mafia ei kuitenkaan halua tunnustaa syyllisyytään, on helppo osoittaa syyttävällä sormella kuluttajaa – heidän omia asiakkaitaan – pirastismista. Yksittäisestä oikeudenkäynnistä kun saa paljon enemmän rahaa kuin yksittäisestä levymyynnistä. Itseasiassa levyjä tulisi myydä varmaan kultarajaan asti että tietyistä tuomioista saatu raha vastaisi todellisuutta.

    Profiilikuva käyttäjästä Solon

    Solon

    said

    Tuossa alla hyvä lukijakommentti Digitodayn jutusta. Tuon epäkohdan tavaran vs. immateriaalisen sisällön liikkuvuudesta voisi lisätä ehdotukseen. Eikös vapaa tavaroiden liikkuvuus ole EU:n pääteemoissa mainittu ;-)

    On se kumma, että EU on saanut tavaran liikkuvuuden hoidettua, mutta kaikkein helpoiten liikkuvaa bittitietoa ei jostain syystä ole vapautettu EU rajojen yli myytäväksi. No musiikkiteollisuuden lobbarit varmaan pitävät huolen siitä, ettei sitä saadaakkaan vapautettua EU:n sisällä vaan pitäisi ostaa vain Teoston hyväksymiltä kauppiailta.

    [EDIT] Tarkemmin luettunahan tuo kommentti viittaa EU:n rajojen ylittävästä tavaroiden liikkumisesta. Mitenkähän on, rajoittavatko Eurooppalaiset musiikki-nettikaupat ostomahdollisuutta EU:n sisäisten valtioiden välillä? Jos näin on, niin siitä voitaisiin tehdä vaikka kantelu sopivalle EU:n oikeus elimelle vedoten tuohon tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen EU:n sisällä (sitten kun puolue on perustettu).

    Profiilikuva käyttäjästä Solon

    Solon

    said

    Nyt takaisin ketjun aiheeseen. Pari huomiota ehdotuksesta, rakentavassa hengessä :-)

    [quote=Kaj Sotala]
    1. Ja aivan kuten vaikka kenkäkauppiaan asiakkaalla, artistin asiakkaalla on oikeus tehdä ostamastaan teoksesta kopioita ja myydä niitä itse eteenpäin.

    2. Nykymuotoisella tekijänoikeudella ei ole tekemistä sillä, onko artistilla oikeus ansaita työstään.

    3. Miten tämä toimi? Kuten nykyäänkin, uusien kirjojen perään oltiin kärsimättömiä. Englantilaiset kirjailijat myivät amerikkalaisille julkaisijoille uusien kirjojensa käsikirjoitukset ennen niiden ensijulkaisua Britanniassa.

    4. ilman piratismia eivät myyntiluvut olisi ylipäätään saavuttaneet huippuaan.

    5. Pelintekijä Greg Stolzen kehittämällä Meatbot Massacre-pelillä oli 600 dollarin lunnassumma, joka saavutettiin viisi kuukautta ennen takarajan umpeutumista
    [/quote]

    1. Tässä kohdassa on helppo sekoittaa muiden kenkien tekeminen yleensä ja merkkikengistä tehdyt (merkki)kopiot.

    2. Lause on hieman epäselvä.

    3. Tässä on otettava huomioon nykytekniikka. Tänä päivänä minkä tahansa sisällön voi digitalisoida (esim. kirjan skannaamalla) ja levittää maailmanlaajuisesti tunneissa, jopa minuuteissa.

    4. Onko myyntihuippu jo saavutettu? Jos ei ole, kannattaisi tuo muotoilla uudeelleen esim …myyntiluvut eivät olisi nousseet räjähdysmäisesti

    5. Tuo 600 dollarin lunnassumma tuntuu vähän pieneltä, eikä välttämättä tee haluttua vaikutusta lukijalle. Olisiko esimerkkiä, jossa lunnassumma on suurempi.

    Profiilikuva käyttäjästä banana

    banana

    said

    [quote=Kaj Sotala]
    Nykymuotoisella tekijänoikeudella ei ole tekemistä sillä, onko artistilla oikeus ansaita työstään. Tekijänoikeus antaa yksittäiselle ihmiselle täydellisen monopolin kaikkeen hänen työhönsä liittyvään.
    [/quote]
    Väärin. Tekijänoikeus antaa oikeuden vain teoksiin. Taiteilijan työhön liittyy kaikkea muutakin kuin luomista.

    [quote=Kaj Sotala]
    On kuin kenkätehtaan omistajalla olisi laillinen oikeus saada osuus valmistamiensa kenkien jälleenmyynnistä – sen lisäksi, ettei kenelläkään muulla olisi oikeutta valmistaa kenkiä.
    [/quote]
    Toden totta, kenkätehtaan omistaja saa osuutensa – osinkoina.

    [quote=Kaj Sotala]
    Ennen markkinatalouden toimintatapojen ymmärtämistä tämänlaiset monopolit olivat yleisiä, mutta ajan kuluessa niistä luovuttiin tehottomina ja haitallisina. Nykypäivän kenkätehtailla ei ole monopolia kenkien valmistamiseen, eikä kukaan väitä että tämä eväisi kenkätehtailijoilta oikeuden ansaita voittoa työstään. Aivan vastaavalla tavalla artisteilla on oikeus ansaita työstään, vaikkei heillä olisikaan monopolia työhönsä.
    [/quote]
    Koitapa valmistaa Louis Vuitton -kenkiä ( http://www.louisvuitton.com ) ja katso miten käy. Koitapa tehdä Bruce Springsteen -biisi ja julkaista se Bruce Springsteenin nimellä. Kengillä voi kävellä ja musiikkia voi kuunnella. Aivoilla voi ajatella tai sitten ei. Kaikki kengät eivät ole saman arvoisia, vaikka niillä voi kävellä. Kaikki musiikki ei ole saman arvoista, vaikka sitä voi kuunnella. Kaikki kultakorut eivät ole saman arvoisia kultapitoisuuden mukaan.

    [quote=Kaj Sotala]
    Tästä seuraa kuitenkin kaksi kysymystä – miten artistit sitten saisivat teoksiaan kannattavasti myytyä ilman monopolia? Ja miksi monopoli pitäisi purkaa?
    [/quote]
    Eivät mitenkään ja kyseessä ei ole monopoli siinä mielessä kuin se kansantaloustieteessä määritellään.

    [quote=Kaj Sotala]
    Vaikka olosuhteet ovatkin muuttuneet, 1800-luvun esimerkki soveltuu nykypäiväänkin. Monopoliasemien purkaminen tekee kulttuurin halvemmaksi ja helpommin kaikkien saataville, hyödyttäen sekä tavallisia ihmisiä että taiteilijoita, jotka pääsevät paremmin käsiksi uusiin inspiraation lähteisiin ja tuottamaan entistä parempaa taidetta.
    [/quote]
    Toisin sanoen, yhteiskunnalle on eduksi, jos kaikki vakavasti otettavat romaanit ovat muunnettavissa harlekiinisarjan roskanovelleiksi. Ideat eivät ole nykyäänkään suojattuja. Mikään ei estä inspiroitumasta tekijänoikeudella suojatusta kirjallisuudesta. Plagiointi on kielletty ja plagiointi ei johda entistä parempaan taiteeseen.

    [quote=Kaj Sotala]
    Puhtaasti ilmaislevityksessä oleva ohjelmisto on nopeuttanut koko IT-alan kehitystä, tuoden laadukkaat ja ilmaiset ohjelmat kaikkien niiden saataville, jotka niitä haluavat. Ja ilmaisuudesta huolimatta sillä on mahdollista tehdä voittoa:
    [/quote]
    Ja kaikki on ollut mahdollista ilman tekijänoikeuden lakkauttamista. Miksi audiovisuaalisen sisällön tuottamisessa ei voitaisi päästä samaan?

    [quote=Kaj Sotala]
    Jokaisessa näistä kuvio on selvä: artistien on täysin mahdollista hyötyä taloudellisesti työstään, vaikka se olisi ilmaislevityksessä.
    [/quote]
    Mahdollinen ei ole sama kuin todennäköinen tai kannattava. Kerjäläisenäkin on mahdollista elää. Joskus se voi olla jopa tuottavampaa kuin työ, useimmiten ei.

    [quote=Kaj Sotala]
    Monissa nykyisissä malleissa ilmaisuuden tuoman lisämainoksen vaikutus korostuu entisestään: jo nykyään yhtyeet saavat pääasialliset voittonsa kiertueista, kirjailijat apurahoista ja kutsutuista esiintymisistä.
    [/quote]
    Nämä väitteet eivät perustu faktoihin. Todellisuus on toinen.

    ***

    Kirjoituksesi oli aivan uskomatonta tuubaa, jolla ei ole uskottavuutta piraattimaailman ulkopuolella. Näin se vaan on.

    Profiilikuva käyttäjästä Kaj Sotala

    Kaj Sotala

    said

    Sensuurimiekkarin järjestely ja sen jälkeen yleinen pyöriminen pitivät minut jonkin aikaa kiireisinä, mutta nyt pääsin takaisin hiomaan tekstiä. Vastaan ensin yleisiin kommentteihin ja työstän sitten kirjoitustani niiden perusteella, ellei lisäkommentteja ilmaannu.

    Tekstiin voisi lisätä vielä sen maininnan yksityisyydensuojasta ja nykytekniikasta, muusikkojen nykyjärjestelmässä saamien provikkojen suhteellisesta olemattomuudesta (olisiko tähän kenelläkään lähdessä?), sekä siitä, että levyteollisuus tuskin kokonaan katoaisi vaikka piratismi laillistettaisiinkin.

    [quote=Solon]1. Tässä kohdassa on helppo sekoittaa muiden kenkien tekeminen yleensä ja merkkikengistä tehdyt (merkki)kopiot.[/quote]

    [quote=banana]Koitapa valmistaa Louis Vuitton -kenkiä ( http://www.louisvuitton.com ) ja katso miten käy.[/quote]

    Kuten te (ja yksi ihminen irkissä) kommentoittekin, kengät on tosiaan vähän huono esimerkki. Minulle ehdotettiin kenkien korvaamista ruokaresepteillä, olisiko se parempi? Resepteillekin voi kait saada jonkunlaisen suojan, mutta sitä ei ihmisille tule yhtä herkästi mieleen kuin merkkikenkiä.

    [quote=Solon]2. Lause on hieman epäselvä.[/quote]

    Totta, nyt kun mainitset. Voisin uudelleenkirjoittaa tuon kohdan vaikka jotenkin seuraavasti:

    Tekijänoikeus on sanana hieman harhaanjohtava – englanninkielinen vastine copyright, kopio-oikeus, on parempi. Tekijällähän on jo oikeus teoksiinsa, aivan kuten kenellä tahansa on oikeus omaisuuteensa. Sen sijaan tekijänoikeus tarkoittaa ylimääräisiä oikeuksia jollaisia muulla omaisuudella ei ole – monopolia kaikkeen teoksiin liittyvään.

    [quote=Solon]3. Tässä on otettava huomioon nykytekniikka. Tänä päivänä minkä tahansa sisällön voi digitalisoida (esim. kirjan skannaamalla) ja levittää maailmanlaajuisesti tunneissa, jopa minuuteissa.[/quote]

    Joo, totta. Se vaikka olosuhteet ovat muuttuneet oli tarkoitettu sisältämään tuo, mutta sen voisi kirjoittaa eksplisiittisesti vielä auki. Vaihtoehtoisesti tuohon tietty voisi kaivaa jonkun kokonaan toisenkin esimerkin, mutta tuosta tulee minusta jotenkin hyvin esiin vapaan kopioinnin yhteiskunnallinen vaikutus.

    [quote=Solon]4. Onko myyntihuippu jo saavutettu? Jos ei ole, kannattaisi tuo muotoilla uudeelleen esim …myyntiluvut eivät olisi nousseet räjähdysmäisesti[/quote]

    Myyntihuippu on ainakin jenkeissä saavutettu. Suomen luvuista en tiedä. Saatan tosin muutenkin leikata tämän esimerkin, koska muualla osoitettiin ettei ole mitenkään selkeää, mikä fansubien vaikutus länsimaiseen suosioon loppujen lopuksi oli.

    [quote=Solon]5. Tuo 600 dollarin lunnassumma tuntuu vähän pieneltä, eikä välttämättä tee haluttua vaikutusta lukijalle. Olisiko esimerkkiä, jossa lunnassumma on suurempi.[/quote]

    Tämä on totta. Koetan etsiä.

    [quote=banana]Väärin. Tekijänoikeus antaa oikeuden vain teoksiin. Taiteilijan työhön liittyy kaikkea muutakin kuin luomista.[/quote]

    Okei, huonosti muotoiltu. Kaikkeen teoksiinsa liittyvään.

    [quote=banana]Eivät mitenkään ja kyseessä ei ole monopoli siinä mielessä kuin se kansantaloustieteessä määritellään.[/quote]

    Mielenkiintoista, ottaen huomioon että nimenomaan taloustieteilijät ovat sitä monopoliksi luonnehtineet.

    [quote=banana]Toisin sanoen, yhteiskunnalle on eduksi, jos kaikki vakavasti otettavat romaanit ovat muunnettavissa harlekiinisarjan roskanovelleiksi. Ideat eivät ole nykyäänkään suojattuja. Mikään ei estä inspiroitumasta tekijänoikeudella suojatusta kirjallisuudesta. Plagiointi on kielletty ja plagiointi ei johda entistä parempaan taiteeseen.[/quote]

    Ah, muotoilin ilmeisesti huonosti. Pointti ei ollut, että tekijänoikeuden poistaminen sallisi plagioinnin, vaan se, että tekijänoikeuden poistaminen lisäisi kaikkille helposti saatavilla olevan kulttuurin määrää.

    Joskaan plagiointi ei johda entistä parempaan taiteeseen-pointtisikaan ei ole niin vakaa kuin voisi olettaa – tiedän mm. ilmaisjakelussa olevia tietokonepelejä, jotka ovat kierrättäneet muista lähteistä löytynyttä taidetta omaan käyttöönsä. Näiden laillisuus on nykyään harmaalla alueella.

    [quote=banana]Ja kaikki on ollut mahdollista ilman tekijänoikeuden lakkauttamista. Miksi audiovisuaalisen sisällön tuottamisessa ei voitaisi päästä samaan?[/quote]

    Osa suuryrityksistä (Microsoft erityisesti) on kovastikin koettanut taistella open source-liikettä vastaan. Se että jokin asia on yhteiskunnalle hyväksi ei tarkoita sitä, että kaikki tahot olisivat valmiita heti hyppäämään kelkkaan mukaan. Audiovisuaalisen sisällön tuottamisessa voitaisiin ehkä päästä samaan ilman tekijänoikeuden lakkauttamistakin, mutta se ei ole mikään syy ylläpitää tekijänoikeutta.

    [quote=banana][quote=Kaj Sotala]Monissa nykyisissä malleissa ilmaisuuden tuoman lisämainoksen vaikutus korostuu entisestään: jo nykyään yhtyeet saavat pääasialliset voittonsa kiertueista, kirjailijat apurahoista ja kutsutuista esiintymisistä.[/quote]

    Nämä väitteet eivät perustu faktoihin. Todellisuus on toinen.[/quote]

    Ei tuo ainakaan kirjailijoiden kohdalla kovin pahasti heitä – itse kirjoilla ei Suomessa elä kuin muutama henkilö. (Tästä oli jossain vaiheessa joku lehtijuttukin, pitäisi varmaan kaivaa esille.) Musiikin suhteen tuota on useamman ihmisen suusta kuullut, mutta on totta, ettei minulla ole suoraan käsillä lähteitä asiaan. Sattuuko kenellekään olemaan? (Tai viitteitä vastakkaiseen suuntaan mikäli olen tosiaan väärässä – bananalla niitä lienee, kun on niin varma väitteiden epätotuudesta.)

    Kiitän aggressiivisesta kommentoinnista, kriittistä tarkastelua teksti kaipasikin. :)

    Profiilikuva käyttäjästä Kaj Sotala

    Kaj Sotala

    said

    Päädyin sitten kirjoittamaan tämän melko pitkälle kokonaan uudestaan. Tarkensin tämän artikkelin rajausta siten, että se perustelee pelkästään puolueohjelman ensimmäistä kohtaa, ei-kaupallisen kopioinnin ja käytön vapausta. Ehdotan, että jokaiselle viidelle (tai neljälle, jos DRM-kohta poistetaan, kuten toivoisin että tehdään) kohdalle kirjoitettaisiin vastaavanlainen perusteluteksti. Voin jossain vaiheessa tämän jälkeen kirjoittaa kakkoskohdalle vastaavan perustelutekstin, mutta toivoisin jonkun muun hoitavan ainakin patentti-kohdan – en ole siihen yhtä perehtynyt.

    Alkuperäisen tekstini taidan vaihtaa jonkin toisen otsikon alle ja kirjoittaa uudestaan otsikolla kopioimisen ja tekijänoikeuksien moraalinen oikeutus tms.

    Quote:
    Piraattipuolueen puolueohjelman ensimmäinen kohta on muutoin kuin ansiotarkoituksessa tapahtuvan kopioinnin ja käytön täydellinen vapautus.

    Tämän kohdan perustelut lepäävät kahden pääpilarin varassa:

    * Nykyistä lainsäädäntöä on mahdoton ylläpitää ilman kansalaisoikeuksien ja oikeusvaltion merkittävää heikentämistä.
    * Vapaan kopioinnin mahdollistaminen olisi suurin edistysaskel kulttuurille sitten julkisten kirjastojen.

    1: Nykyistä lainsäädäntöä on mahdoton ylläpitää ilman kansalaisoikeuksien ja oikeusvaltion merkittävää heikentämistä.

    Tällä hetkellä ei-ansiotarkoituksessa tapahtuva kopiointi rehottaa valtoimenaan. Ruotsalaisista muusikoista yli puolet on syyllistynyt musiikin luvattomaan kopiointiin [1], ja Ruotsin elokuvateollisuus arvioi että 700 000 ruotsalaista tulee vuoden 2008 aikana lataamaan elokuvia luvattomasti, luku joka on 100 000 suurempi kuin vuonna 2007 [2]. Tiedostonjakopalvelu PirateBay, joka on Internet-sivustojen suosiota arvioivan Alexa-palvelun mukaan Suomen 31. suosituin [3] ja Ruotsin 12. suosituin sivusto [4], rikkoi 10 miljoonan käyttäjän rajan vuonna 2008 [5]. Suomessa tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT:n tutkijat tekivät yhteistyössä Digitodayn, Taloussanomien ja Mikrobitin kanssa kyselyn, johon vastanneesta yli 6000 hengestä lähes 80% oli käyttänyt vertaisverkkoja luvattomaan tiedostojen lataamiseen [6].

    Mikäli tiedostonjakaminen olisi helposti valvottavissa, ei laiton toiminta olisi voinut levitä koko yhteiskunnan laajuiseksi tämänkaltaisella läpikotaisuudella. Kuten Ruotsin Piratpartietin Rick Falkvinge toteaa [7], tekijänoikeudet syntyivät aikana, jolloin niiden valvonta oli vielä mahdollista: taloudellisesti merkittävät tekijänoikeusrikkomukset olivat luvatta levitettyä fyysistä materiaalia joka saatettiin löytää ja tuhota, tai luvattomia esityksiä joille löytyi merkittävästi todistajia. Nykymuotoista tiedostonjakamista ei kuitenkaan ole mahdollista valvoa millään helpolla keinolla. Laittomat tiedostot liikkuvat Internetissä kaiken muun liikenteen seassa, samoja reittejä joita käyttävät mm. verkkopankkimaksut, henkilökohtaiset sähköpostit ja täysin lailliset tiedostonsiirrot.

    Tiedostonjakamista ei ole mahdollista saada kuriin ilman, että kaikkea tätä liikennettä ruvetaan seuraamaan. Länsimainen oikeuskäytäntö on sallinut kirjesalaisuuden paikoittaisen rikkomisen ja ihmisten salakuuntelun, mikäli on ollut vahvaa näyttöä siitä, että nämä ovat syyllistyneet vakaviin rikoksiin, joten tämä ei olisi täysin ennenkuulumatonta. Ennenkuulumatonta on kuitenkin, että tämänlaista seurantaa kohdistettaisiin toimintaan, jonka rajoittamiseksi olisi tarpeellista tarkkailla käytännössä kaikkia kansalaisia, soveltaen tarkkailua myös kaikkeen verkossa liikkuvaan henkilökohtaiseen ja arkaluontoiseen materiaaliin.

    Tällä hetkellä tiedostonjakamiseen on kolme erilaista lähestymistapaa: yksi on tiukentaa valvontaa huomattavasti ja alkaa kaventaa kirjesalaisuutta. Tähän suuntaan ollaan menty useassa eri maassa, ja siihen on huomattavasti painetta sekä Suomessa että kansainvälisesti. Yhdysvalloissa ääniteollisuuden etuja ajava Recording Industry Association of America on haastanut kymmeniä tuhansia yksityishenkilöitä oikeuteen tiedostojenjakamisesta, yhdessä tapauksessa saaden kahden lapsen yksinhuoltajaäidin tuomittua maksamaan vahingonkorvauksia vuosituloihinsa nähden viisinkertaisen summan, 220 000 dollaria, 24 musiikkitiedoston jakamisesta [9]. Tämän jälkeen Yhdysvaltojen kongressiin tuotiin laki tiedostojenjakamisesta annettavien rangaistusten tiukentamiseksi, ja uuden liittovaltion viraston perustamiseksi tiedostonvaihdon saamiseksi kuriin [10]. Erityisen huolestuttavaksi tämän trendin tekee se, että usein oikeusjuttuja nostetaan varsin heppoisin perustein – Ruotsissa 31-vuotiasta yksityishenkilöä syytettiin alunperin 30 elokuvan ja 23 000 musiikkitiedoston jakamisesta, mutta musiikkitiedostoihin liittyvä syyte jouduttiin pudottamaan kun sen puolesta ei pystytty esittämään minkäänlaista teknistä todistusaineistoa [11]. Vielä huolestuttavampaa on RIAA:n johtajan Cary Sherman spekulointi siitä, että yksityiskäyttäjien tietokoneille pitäisi saada ohjelmistoa, joka valvoisi näiden nettikäyttäytymistä tiedostonjakamisen varalta [15]!

    Tiedostonjakajien aktiivinen metsästäminen ei rajoitu vain Yhdysvaltoihin. Saksassa viranomaiset ovat todenneet tekijänoikeustahojen käynnistämien oikeusjuttujen maksaneen valtiolle miljoonia [12]. Tämä johti lopulta siihen että yksi oikeusistuin hylkäsi syytteet toteamalla ettei tiedostonjako ole riittävä syy kuormittaa oikeusjärjestelmää suhteettomasti, tai antaa tekijänoikeusjärjestöille asiaan syyllistyneiden nimiä [13]. Suomen Ääni- ja kuvatallennetuottajat taas on julkisesti toivonut [8] Internet-palveluntarjoajien ryhtyvän tarkkailemaan asiakkaidensa nettiliikennettä ja estämään tekijänoikeudella suojattujen tiedostojen välittämisen. Vuonna 2005 EU-direktiivin pohjalta muotoiltu uusi tekijänoikeuslaki, ns. Lex Karpela, tuli voimaan Suomessa, tehden rikolliseksi laittoman aineiston lataamisen Internetistä. Koska tiedostonjakaminen ei Saksassa tai Yhdysvalloissa ole isoista oikeusjutuista huolimatta juuri vähentynyt, ei minkään maan oikeusjärjestelmällä käytännössä ole tarpeeksi resursseja ilmiön rauhoittamiseen – ellei tekijänoikeusjärjestöille ja palveluntarjoajille sitten anneta poliisivaltuuksia itse tarkkailla liikennettä ja sakottaa kansalaisia ilman oikeudenkäyntiä.

    Tämänlainen ratkaisu antaisi yksityisille, kaupallisille toimijoille vapauden seurata ihmisten henkilökohtaista viestintää usein hyvinkin kyseenlaisilla perusteilla, ilman oikeudellista turvaa. Käytännössä kaikki joutuisivat olettamaan olevansa jatkuvan tarkkailun alaisena liikkuessaan Internetissä ja katsoessaan esim. verkkopankkinsa tiliotetta. Siinä missä kirjesalaisuutta aiemmin voitiin rikkoa vain, kun oli epäilyjä vakavista rikoksista, menettäisi se nyt käytännössä kokonaan merkityksensä. Ihmisiä voitaisiin myös uhata tuhansien eurojen sakoilla tai Internet-liittymänsä menetyksellä, vaikka he eivät välttämättä olisi edes tiedostojenjakamiseen syyllistyneet.

    Toinen vaihtoehto olisi säilyttää nykytilanne, eli pitää tiedostonjakaminen laittomana, mutta olla laajentamatta mahdollisuuksia tarkkailla sitä. Tässä ei olisi juuri mitään järkeä: mikäli tiedostonjakamisen rajoittamiseen ei annettaisi lisää keinoja, olisi tämä käytännössä sama kuin tiedostonjakamisen laillistaminen. Erotuksena täyteen laillistamiseen olisi kuitenkin se, että kansalaiset joutuisivat hyvin eriarvoiseen asemaan: koska valtaosa kansasta syyllistyy tiedostonjakamiseen mutta vain pientä osaa voidaan käytännössä syyttää, voitaisi periaatteessa kenen tahansa elämä tuhota huimilla korvausvaatimuksilla, joilta kuitenkin kansan valtaosa välttyisi – siitä huolimatta, että olisivat syyllistyneet täsmälleen samoihin rikoksiin. Lisäksi niin pitkään kun tiedostonjakaminen olisi laitonta, vallitsisi painetta laajentaa sen tarkkailuun käytettäviä keinoja, jolloin vähitellen hivuttauduttaisiin ensimmäisen vaihtoehdon suuntaan.

    Kolmas vaihtoehto on tiedostonjakamisen laillistaminen. Tällöin syytä kirjesalaisuuden rikkomiseen ei enää olisi, ja ihmisten yksityiselämä olisi taas turvattu. Piraattipuolueen kanta on, että tämä on ainoa harkittavissa oleva vaihtoehto – yksittäisten oikeuksienhaltijoiden taloudelliset voitot eivät ole hyväksyttävä syy viedä yhteiskuntaa kohti poliisivaltiota.

    2: Vapaan kopioinnin mahdollistaminen olisi suurin edistysaskel kulttuurille sitten julkisten kirjastojen.

    Yleinen väite on, että vapaan kopioinnin salliminen tuhoaisi kulttuurintuotannon ja romahduttaisi taiteentekijöiden tulot. Kriittinen tarkastelu ei kuitenkaan tunnu tukevan tätä väitettä, sillä tiedostonjakamisen yleisyydestä huolimatta monilla sisällöntuotannosta leipänsä saavilla teollisuudenaloilla menee juuri nyt varsin hyvin. Elokuvien laajamittaisesta jakelusta huolimatta Yhdysvaltalainen Motion Picture Association of America raportoi [14] elokuvateatterien liikevaihdon olleen vuonna 2007 9,63 miljardia dollaria Yhdysvalloissa ja 26,7 miljardia dollaria kansainvälisesti – 18 ja 60 prosenttia enemmän kuin vuonna 2001, ja enemmän kuin koskaan aiemmin. CD-musiikin myynti on laskenut, mutta muusikkojen live-esiintymiset ovat kasvussa: Suomessa artistit ovat jo pitkään saaneet pääasialliset voittonsa esiintymisistä, mutta viime aikoina keikat ovat alkaneet muuttua tärkeimmiksi tulonlähteiksi myös maissa, joissa albumien myynti on aiemmin ollut pääsijalla. Mm. brittiläinen Prospect Magazine raportoi [16], miten esiintymiset ovat räjähdysmäisessä kasvussa ja miten ne ovat nyt kääntymässä bändien pääasiallisiksi tulonlähteiksi, paljolti Internetissä saadun julkisuuden ansiosta. Sekä konserttien kävijämäärät että lippujen hinnat ovat kasvaneet merkittävästi.

    Lisäksi Internet on täynnä erilaisia kulttuurimuotoja joita jaellaan joko täysin ilmaiseksi tai pelkkiä sivuston mainostuloja vastaan – netissä ilmaiseksi julkaistavia, enemmän tai vähemmän säännöllisesti päivitettäviä sarjakuvia on joidenkin arvioiden mukaan ainakin 15 000 erilaista [17] [18]. Ne kukoistavat nimenomaan ilmaisuutensa vuoksi – ajatus parhaimmillaan tuhansistakin lukijoista kannustaa monia taiteilijoita piirtämään niitä.

    Rick Falkvinge on verrannut [7] tiedostonjakamista julkisiin kirjastoihin: ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa on olemassa teknologia, jolla käytännössä kaikki tuotettu kulttuuri voidaan saattaa kaikkien saataville, pelkästään nappia painamalla. Vaikka tuotetun kulttuurin määrä pääsisikin jonkin verran laskemaan seurauksena, ei se kuitenkaan paina puntarissa yhtä paljon kuin se, että jokainen pääsisi vapaasti nauttimaan koko maailmassa koskaan tuotetusta kulttuurista. Tämä myös auttaisi pelastamaan kulttuuria, joka muuten olisi vaarassa joutua hyvin vaikeasti saatavaksi tai kadota kokonaan: Internetistä löytyy mm. runsaasti (tällä hetkellä laittomia) skanneja kirjoista, joiden painokset ovat loppuneet ja joille olisi kysyntää, mutta joille ei kuitenkaan ole tarpeeksi kysyntää jotta niiden oikeudenomistajat olisivat kiinnostuneita ottamaan uusintapainoksia. Kirjojen lisäksi mm. pienten bändien musiikkia, sarjakuvia sekä tietokonepelejä ollaan tällä tapaa pelastettu ja tuotu takaisin ihmisten nautittavaksi.

    Mahdollisuus käyttää kulttuurituotteita laajemmin mahdollistaa myös kokonaan uuden taiteen luomisen: Internetissä on viime aikoina saanut suurta suosiota sarjakuva Karvinen miinus Karvinen [19]. Se ottaa Karvinen-strippejä ja kuvankäsittelyä hyödyntämällä poistaa niistä Karvisen itsensä kokonaan, jättäen vain Eskon puheet, jotka tulkitaan skitsofreenisen ja järkensä menettäneen ihmisparan houreiksi. Monien mielestä tämä sarjakuva on selkeästi alkuperäistä hauskempi ja parempi, mutta vanhanmallisen tekijänoikeuslainsäädännön ollessa voimassa olisi tämän sarjakuvan laillisuus varsin kyseenalainen. Sen sijaan että sen luoja palkittaisiin kulttuuriteosta, olisi hän altis oikeustoimillle.

    Toinen hyvä esimerkki on PC-pelin Civilization IV fanimuokkaus Fall from Heaven [20], joka muuntaa alkuperäisen pelin ympäristön oikeasta maailmasta fantasiamaailmaksi. Fall from Heavenia on tätä kirjoitettaessa ladattu 132 000 kertaa [21], se on saanut hyvät arvostelut pelialan lehdissä [22] [23], ja monien pelaajien mielestä se on huomattavasti parempi kuin alkuperäinen peli. Tässä ei itsessään ole mitään laitonta – alkuperäisen pelin tekijä Firaxis Games sisällytti Fall from Heavenista kopion pelin ensimmäisen laajennusosan mukaan, ja palkkasi sen tehneen tiimin tekemään lisäsisältöä toiseen laajennusosaan – mutta Fall from Heaven uudelleenkäytti ja uudelleenkäyttää edelleen luvattomasti taidetta muista kaupallisista tietokonepeleistä. Syynä tähän on yksinkertaisesti tekijäpula – etenkin alkutaipaleellaan tekijätiimissä ei vielä ollut kovinkaan monta taiteilijaa, joten siinä käytettävä taide oli otettava muista lähteistä. Nykymuotoisen tekijänoikeuslain aggressiivinen soveltaminen olisi siis saattanut tuhota yhden kulttuuriteoksen lisää ennen kuin se olisi koskaan päässyt kehdostaan.

    Nykyäänkin laki sallii periaatteessa muissa taideteoksissa olevan materiaalin uudelleenkäyttämisen mikäli teoskynnys ylittyy. Käytännössä on kuitenkin hyvin epävarmaa, milloin kynnyksen katsotaan ylittyvän, eivätkä kovinkaan monet uskalla laskea sen varaan. Vapaan käytön salliminen poistaisi tämänkin ongelman ja lisäisi kulttuurintuotantoa huomattavasti. Tiedostonjakamiskeskustelussa kiinnitetään tyypillisesti eniten huomiota musiikkialaan, mutta tekijänoikeuksista luopuminen kaiken epäkaupallisen kopioinnin suhteen auttaisi kaikkea kulttuuria.

    Lähdeviitteet:

    [1] Nilsson, Jonas (2008). Två av fem artister vill tillåta fildelning. Sydsvenskan. http://sydsvenskan.se/nojen/article312151.ece

    [2] Jacobsen, Ola (2008). Filmbranschen: Vi är desperata! Metro. http://metro.se/se/article/2008/01/23/1 … /index.xml

    [3] Alexa (2008). Alexa Top Sites Finland, haettu 2. huhtikuuta 2008. http://www.alexa.com/site/ds/top_sites? … &lang=none

    [4] Alexa (2008). Alexa top Sites Sweden, haettu 2. huhtikuuta 2008. http://www.alexa.com/site/ds/top_sites? … &lang=none

    [5] Ernesto (2008). The Pirate Bay Now Tracks 1 Million Torrents, 10 Million Peers. TorrentFreak. http://torrentfreak.com/pirate-bay-1-mi … ts-080126/

    [6] In HIIT (2007). Vertaisverkkodata julki. http://inhiit.blogspot.com/2007/09/vert … julki.html

    [7] Falkvinge, Rickard (2007). Copyright Regime vs. Civil Liberties. http://video.google.com/videoplay?docid … 9478865652

    [8] Ahlorth, Jussi & Mäkinen, Esa (2008). Teleyhtiöistä halutaan nettipoliiseja. Hs.fi. http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Te … 5234041509

    [9] Ayres, Chris & Mintowt-Czyz, Lech (2007).
    Single mother Jammie Thomas fined $220,000 for music file sharing. TimesOnline.
    http://technology.timesonline.co.uk/tol … l&offset=0

    [10] McCullagh, Declan (2007). Major copyright bill boosts penalties, creates new agency. News.com. http://www.news.com/8301-13578_3-982982 … ag=newsmap

    [11] Quist, Fredrik (2007). Misstänkt fildelare ångrade erkännande. Corren.se. http://archive.corren.se/archive/2007/1 … pl8vtw.xml

    [12] Roettgers, Janko (2006). Germany: P2P lawsuits cost taxpayers millions. P2P Blog. http://www.p2p-blog.com/item-194.html

    [13] Roettgers, Janko (2007). German P2P lawsuits hit roadblock. P2P Blog. http://www.p2p-blog.com/item-340.html

    [14] Motion Picture Association of America (2008). Theatrical Market Statistics. http://www.mpaa.org/2007-US-Theatrical- … Report.pdf

    [15] Anderson, Nate (2008). RIAA boss: Move copyright filtering from ISPs to users’ PCs. Ars Technica. http://arstechnica.com/news.ars/post/20 … oblem.html

    [16] Sandall, Robert (2007). Off the record. Prospect. http://www.prospect-magazine.co.uk/arti … hp?id=9735

    [17] Manley, Joey (2007). The Number of Webcomics in the World. TalkAboutComics.com. http://www.talkaboutcomics.com/blog/?p=766

    [18] Lacy, Steven (2007). Webcomics are profane, explicit, humorous — and influencing trends. Charleston City Paper. http://www.charlestoncitypaper.com/gyro … id%3A36337

    [19] http://garfieldminusgarfield.tumblr.com/

    [20] http://forums.civfanatics.com/showthread.php?t=171398

    [21] The Fall from Heaven Team (2006-2008). Fall from Heaven II. http://forums.civfanatics.com/downloads … =file&id=1 , haettu 2. huhtikuuta 2008.

    [22] Edwards, Tim (2006). Civilization IV mods. PCGamer, July 2006.

    [23] Chick, Tom (2006). Warlords of the Worlds. Computer Games Magazine, October 2006.

    Profiilikuva käyttäjästä sarte

    sarte

    said

    Muutama huomio tekstistä. Muutamia räikeitä kirjoitusvirheitä sieltä löytyy, mm. että kaikkea tätä liikennettä ruvetaan seuraamaan. Suomen kielessä ei koskaan ruveta tekemään mitään. Ryhdytään, lienee tässä tapauksessa oikeampi verbi. Myöskään tekstin rakenne ja rytmi ei mielestäni riitä, jotta tekstiä voisi käyttää virallisena asiakirjatekstinä. Lisäksi sivulauseilla kikkailu tekee tekstistä vaikealukuista sekä -tajuista.

    Falkvingen käyttäminen lähteenä ja auktoritettina on kuin kerjäisi verta nenästään. Myöskään Pirat Partietia ei kannata käyttää lähteenä. Korkeintaan esimerkkinä, että PP:n ajamalle asialle riittää kannatusta myös muualla pohjoismaissa. Muissa yhteyksissä viittausten todistusarvo on samaa luokkaa kuin Microsoftin tekemien tutkimusten, jossa todetaan windowsin olevan paras. Tässä kohtaa pitää pystyä seisomaan oman tekstinsä takana perustelematta sitä sen kummemmin. Liiat viittaukset ideologiaan saavat PP:n näyttämään Pirat Partietin alajaokselta, jossa poliittiset linjanvedot tapahtuvat itämeren toisella puolen ja ruotsin PP vie suomen puoluetta kuin pässiä narussa. Puolueella saa ja pitää olla myös omia kantoja ja näkemyksiä siitä miten asioita viedään eteenpäin. Kaikkea ei tarvitse perustella muiden sanoin.

    Myöskin yksittäiset peli/sarjakuvaviittaukset ovat aivan liian triviaaleja ja spesifisiä, jotta niillä voitaisiin oikeasti perustella PP:n kannan tarkoituksenmukaisuutta valtaväestölle. Ne ovat myös yksittäisiä tapauksia, joiden perusteleminen yleisellä tasolla voi olla hyvinkin hankalaa. Demokratiassa ei kuitenkaan ole kyse siitä miten saadaan aikaan paras mahdollinen yhteiskunta, vaan kuinka yhteiskunta saadaan järjestettyä sellaiseksi, että mahdollisimman monella on asiat hyvin. Asioita kannattaa käsitellä yleisemmällä tasolla, kuten webin mash-up-palvelut sekä taidekulttuurin murros 1900-luvun jälkipuoliskolla (mm. pop-taide). Nämä ovat oikeasti toimivia esimerkkejä, joilla on jo suuren yleisön tuki, sekä valmis ansaintamalli. Bonuksena niitä ei pidetä edes millään tapaa laittomana.

    Tuossa muutama nopea huomio. Kommentoidaan lisää ja tarkemmin, jahka tekstiin ehtii tutustua jossain vaiheessa syvällisemmin.

    Profiilikuva käyttäjästä Kaj Sotala

    Kaj Sotala

    said

    [quote=sarte]Muutama huomio tekstistä. Muutamia räikeitä kirjoitusvirheitä sieltä löytyy, mm. että kaikkea tätä liikennettä ruvetaan seuraamaan. Suomen kielessä ei koskaan ruveta tekemään mitään. Ryhdytään, lienee tässä tapauksessa oikeampi verbi. Myöskään tekstin rakenne ja rytmi ei mielestäni riitä, jotta tekstiä voisi käyttää virallisena asiakirjatekstinä. Lisäksi sivulauseilla kikkailu tekee tekstistä vaikealukuista sekä -tajuista.[/quote]

    Laitoin tekstistä wikiin kopion osoitteeseen http://wiki.piraattipuolue.fi/index.php … inVapautus . Sen sanamuotoja saa hioa paremmiksi.

    [quote=sarte]Falkvingen käyttäminen lähteenä ja auktoritettina on kuin kerjäisi verta nenästään. Myöskään Pirat Partietia ei kannata käyttää lähteenä. Korkeintaan esimerkkinä, että PP:n ajamalle asialle riittää kannatusta myös muualla pohjoismaissa. Muissa yhteyksissä viittausten todistusarvo on samaa luokkaa kuin Microsoftin tekemien tutkimusten, jossa todetaan windowsin olevan paras. Tässä kohtaa pitää pystyä seisomaan oman tekstinsä takana perustelematta sitä sen kummemmin. Liiat viittaukset ideologiaan saavat PP:n näyttämään Pirat Partietin alajaokselta, jossa poliittiset linjanvedot tapahtuvat itämeren toisella puolen ja ruotsin PP vie suomen puoluetta kuin pässiä narussa. Puolueella saa ja pitää olla myös omia kantoja ja näkemyksiä siitä miten asioita viedään eteenpäin. Kaikkea ei tarvitse perustella muiden sanoin. [/quote]

    Falkvinge-viitteet eivät olleet tarkoitettu niinkään auktoriteettina käyttämiseksi vaan lähinä tunnustuksen antamiseksi: koska kuulin ne vertaukset ja ajatukset ensimmäisen kerran nimenomaan Falkvingen puheesta, olisi tuntunut hivenen epärehelliseltä olla mainitsematta mistä ne tulivat. Mutta voi ne toki poistaakin.

    [quote=sarte]Myöskin yksittäiset peli/sarjakuvaviittaukset ovat aivan liian triviaaleja ja spesifisiä, jotta niillä voitaisiin oikeasti perustella PP:n kannan tarkoituksenmukaisuutta valtaväestölle. Ne ovat myös yksittäisiä tapauksia, joiden perusteleminen yleisellä tasolla voi olla hyvinkin hankalaa. Demokratiassa ei kuitenkaan ole kyse siitä miten saadaan aikaan paras mahdollinen yhteiskunta, vaan kuinka yhteiskunta saadaan järjestettyä sellaiseksi, että mahdollisimman monella on asiat hyvin. Asioita kannattaa käsitellä yleisemmällä tasolla, kuten webin mash-up-palvelut sekä taidekulttuurin murros 1900-luvun jälkipuoliskolla (mm. pop-taide). Nämä ovat oikeasti toimivia esimerkkejä, joilla on jo suuren yleisön tuki, sekä valmis ansaintamalli. Bonuksena niitä ei pidetä edes millään tapaa laittomana.[/quote]

    Tässä kohtaa olin itsekin vähän kahden vaiheilla – käyttääkö noita spesifejä ja kylläkin ehkä vähän triviaaleja esimerkkejä, vai puhuako vain yleisellä tasolla. Ihmiset kuitenkin herkästi vakuuttuvat paremmin käytännön esimerkeistä kuin pelkästään yleisen tason puheesta. Mutta myönnän, että parempiakin esimerkkejä löytyy varmasti. Pitäisin kuitenkin oleellisena sen, että mukaan tulee muutamia esimerkkejä joiden laillisuus on tällä hetkellä enemmän tai vähemmän harmaalla alueella – mikäli vedotaan vain muutenkin laillisiin esimerkkeihin, ihmisiltä saattaa helposti tulla miksi sitten muuttaa lakia jos tämän voi nytkin tehdä laillisesti-reaktio.

    Profiilikuva käyttäjästä olavi

    olavi

    said

    Allekirjoitan kaikki sarten pointit.

    On hyvin vaikea perustella, miksi tekijänoikeuskantamme auttaa kulttuuria. Tarjolla on vaihtoehtoisiakin ratkaisuja: laajemmat oikeudet tehdä yhdistelmäteoksia ja copyrightin menettäminen, kun teos ei ole enää saatavilla. Uskon myönteiseen vaikutukseen, mutta en osaa perustella sitä kuin fiilispohjalta.

    Profiilikuva käyttäjästä mikael halila

    [quote=sarte]Falkvingen käyttäminen lähteenä ja auktoritettina on kuin kerjäisi verta nenästään. Myöskään Pirat Partietia ei kannata käyttää lähteenä. Korkeintaan esimerkkinä, että PP:n ajamalle asialle riittää kannatusta myös muualla pohjoismaissa.[/quote]

    On täysin asiallista merkitä lähdeviitteellä missä Falkvinge on näin sanonut. Kysymyshän ei tässä ole siitä, että Falkvingeä käytetään auktoriteettinä vaan siitä, että lainataan hänen tekemäänsä vertausta.

    Quote:Muissa yhteyksissä viittausten todistusarvo on samaa luokkaa kuin Microsoftin tekemien tutkimusten, jossa todetaan windowsin olevan paras.

    Luitko nyt ollenkaan Falkvingeen viittaavaa kohtaa? Siinä ei esitetä mitään tutkimus- tai faktatietoa, vaan retorinen vertaus.

    Quote:Tässä kohtaa pitää pystyä seisomaan oman tekstinsä takana perustelematta sitä sen kummemmin.

    Päinvastoin. Puolueen nimenomaan täytyy perustella kantansa.

    Quote:Liiat viittaukset ideologiaan saavat PP:n näyttämään Pirat Partietin alajaokselta, jossa poliittiset linjanvedot tapahtuvat itämeren toisella puolen ja ruotsin PP vie suomen puoluetta kuin pässiä narussa.

    Tämä on jo täysin naurettava väite.

Esillä 15 viestiä, 1 - 15 (kaikkiaan 15)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.

Siirry työkalupalkkiin