Tervetuloa Piraattipuolueeseen

Jos osallistuit vanhassa foorumissa, saat tunnuksesi takaisin pyytämällä uutta salasanaa.

Jos olet uusi jäsen, rekisteröidy.

Lue lisää uudistuksesta

Profiilikuvista

Oman avatarin saat käyttöön Gravatar-palvelun kautta (sama käyttäjätunnus kuin Wordpress.com).

Jäsenet

Kai Sotala Ykkösen Aamu-TV:ssä

Etusivu Foorumit Uutisia maailmalta Kai Sotala Ykkösen Aamu-TV:ssä

Tämä aihe sisältää 23 vastaukset, 15 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi Profiilikuva käyttäjästä Ihanasdf Ihanasdf 8 vuotta, 3 kuukautta sitten.

Esillä 8 viestiä, 16 - 23 (kaikkiaan 23)
  • Julkaisija
    Viestit
  • Profiilikuva käyttäjästä Ahto Apajalahti

    Välkky kirjoitti:
    Quote:Voisitko viitata lainkohtaan, jossa mainitaan, ettei hyvitysten tarkoitus ole olla sidoksissa mitenkään todelliseen vahinkoon?

    Tekijänoikeuslain 57 §:ssä todetaan:

    ”Edellä 2 ja 3 momentissa tarkoitetusta korvauksesta on lisäksi voimassa, mitä vahingonkorvauslaissa (412/1974) säädetään.”

    Tämä tarkoittaa siis sitä, että pykälän 1 momentissa tarkoitettuun hyvitykseen ei sovelleta vahingonkorvauslakia. Pykälän 1 momentti on siis se, jossa puhutaan ”kohtuullisesta hyvityksestä”.

    Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:ssä todetaan:

    ”Joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.”

    Eli ”velvollinen korvaamaan vahingon” vs. ”suorittamaan kohtuullisen hyvityksen”. En ole huomannut, että kohtuullista hyvitystä määriteltäisiin missään tämän tarkemmin.

    Quote:Jos teosta käytetään tahallisesti tai tuottamuksesta, hyvityksen lisäksi on suoritettava korvaus kaikesta muustakin menetyksestä, myös kärsimyksestä ja muusta haitasta.

    En tarkkaan tiedä mitä tällä tarkoitetaan. Kuitenkin ainakin Finreactor-oikeudenkäyntiä koskevassa käräjäoikeuden päätöksessä puhutaan koko ajan pelkästä hyvityksestä ja tuomittujen maksettavaksi määrätyt summat koostuvat kokonaan hyvityksestä, eli käsittäisin sen niin, että on sovellettu 57 §:n 1 momenttia, johon ei siis sovelleta vahingonkorvauslakia. Asianomistajien hyvitysvaatimuksissakin viitataan vain 57 §:n 1 momenttiin, eli se näyttää olevan näiden vertaisverkkojuttujen kannalta olennainen lainkohta.

    Lainaus tuomion perusteluista:

    ”Asianomistajien hyvitysvaatimusten hyväksyminen sellaisenaan johtaisi kaikkien vastaajien maksukykyyn nähden kohtuuttomaan lopputulokseen. Hyvityksen tulee säännöksen sanamuodonkin mukaan olla kohtuullinen, joskin kohtuullisuutta on arvioitava myös oikeudenloukkauksen kohteeksi joutuneen asianomistajatahon näkökulmasta.”

    Perusteluissa ei viitata vahingonkorvauslakiin vaan ainoastaan tähän hyvityksen ”kohtuullisuuteen”. Perusteluissa viitataan kyllä teosten vähittäismyyntihintoihin, mutta ymmärtäisin tämän johtuvan lähinnä siitä, että asianomistajat ovat vaatineet teosten vähittäismyyntihintoihin perustuvia hyvityksiä, ja oikeus on sitten lätkäissyt hyvityksen summaksi 10 % vaaditusta. Vähittäismyyntihinnasta lasketussa hyvitysvaatimuksessa ei ole kyllä mitään järkeä, eiväthän tekijä ja levy-/elokuva-/peliyhtiö saa teoksen vähittäismyyntihinnasta läheskään 100 %:a. Tuntuu vain siltä, että on keksitty joku luku jolla jotenkuten on yritetty legitimoida hyvitysvaatimuksia.

    Noh, osa asianomistajista kyllä viittaa myös tekijänoikeuslain 57 §:n 2 momenttiin ja toteaa, että tässä tapauksessa korvaus pitäisi suorittaa oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n mukaan, jossa puolestaan todetaan: ”Milloin kysymys on vahingon määrästä eikä siitä ole saatavissa näyttöä tai se on vain vaikeuksin esitettävissä, on oikeudella valta arvioida vahinko kohtuuden mukaan.” Ilmeisesti on mahdollista tuomita monenlaisia erilaisia korvauksia/hyvityksiä, joista osaan sovelletaan vahingonkorvauslakia, osaan ei.

    Quote:Joitakin päätöksien kohtia lukeneena voisin kysyä, että eivätkö myös tekijänoikeusrikkomusten hyvitystuomiot perustu erilaisiin laskelmiin, joilla on pyritty arvioimaan mahdollisia taloudellisia tappioita?

    Ei ainakaan Finreactor-jutussa. Ei tuomion perusteluissa missään väitetä, että aiheutunut ”vahinko” olisi jossain suhteessa yksittäisen teoskappaleen vähittäismyyntihintaan, vaikka korvaukset onkin niistä suhteutettu. Itsekin olen maallikko, joten en tiedä kovin tarkkaan miten tämä menee. Vahingonkorvauksen ja hyvityksen ero on laissa kuitenkn tämä: ”velvollinen korvaamaan vahingon” vs. ”suorittamaan kohtuullisen hyvityksen”. Kai siihen joku syy on, että hyvityksiä ei koske vahingonkorvauslaki. Jos hyvityksen ja vahingonkorvauksen perustelut olisivat samat, eihän hyvitystä tarvitsisi olla erikseen, vaan voitaisiin pelkästään viitata vahingonkorvauslakiin.

    Ehkäpä olin ensimmäisessä viestissäni liian kärkevä. On totta, että esimerkikski henkisten ja fyysisten kärsimysten määrittäminen tietyksi rahasummaksi ei oikein voi perustua mihinkään ”konkreettiseen”. Vahingonkorvauslaissa on kuitenkin tarkkoja säännöksiä siitä, mitä korvataan ja millä perusteella. Tekijänoikeuslaissa vain mainitaan ”kohtuullinen hyvitys”, eikä määritellä sitä sen tarkemmin. Mielestäni on edelleen myös epätavallista, että rikoksesta, joka katsotaan niin lieväksi, että siitä seuraa vain vähäinen sakkorangaistus, tuomitaan kuitenkin kymmenien tuhansien eurojen hyvityksiä.

    (Vertaisverkkojuttujen osalta puhutaan joko mainitsemassasi 56 a §:ssä kuvaillusta tekijänoikeusrikkomuksesta, tai rikoslain 49 luvun 1 §:ssä tarkoitetusta tekijänoikeusrikoksesta.)

    Profiilikuva käyttäjästä Välkky

    Välkky

    said

    Se, miksi hyvitysmaksuihin ei sovelleta puhtaasti vahingonkorvauslakia on mielenkiintoinen kysymys. Jokin järki siinä toivottavasti on. Lieneekö taustalla sitten immaterian erityispiirteet vai mitkä, ettei tätä voi tehdä. Millähän nimellä mahtavat yritysmaailmassa mennä korvaukset patenttirikkomuksista, tavaramerkkien loukkauksista, muotosuojien rikkomisesta yms. ?

    Vähittäismyynnin hintoihin vertaaminen on tavallaan omituista, mutta toisaalta ymmärrettävää. Omituista koska asianomistaja saisi koko hinnan. Ymmärrettävää sikäli, että oikeudenkäynnin kautta tuotteiden hankkimisen ei pitäisi alentaa kuluttajan hintaa. Eli eikö sekin olisi omituista, että jos ostaisi musiikin suoraan kaupasta maksaisi siitä enemmän, kuin ”ostaisi” sen oikeudenkäynnin kautta? Tässä siis karu olettama, että kaikki ladatut kappaleet olisi ostettu (mikähän ei pidä luonnollisestikaan paikkaansa). Oikeudenmukaisinta sikäli lienisi, että asianomistajalle määrettäisiin maksettavaksi heidän osuutensa menetetyistä tuloista ja valtiolle takavarikkoon loput. Näin ollen ei tekijä taikka asianomistaja pääsisi hyötymään tapahtumasta.

    En tosin tiedä, miten suhtauduttaisiin tapaukseen jossa kaveri menisi näpistämään tehtaasta leivän. Johtaisiko se, että leivästä pitäisi maksaa korvauksena raaka-aineiden hinta, valmistuskustannukset, tukkuhinta, vähittäismyyntihinta vai mitä.

    En tiedä miten luotettava pätkä tämä on, mutta Wikipedian saatteleman linkin myötä Finreactorin Turun Hovioikeuden päätös. Pistän taas pitemmän pätkän, josta korostan omiin silmiin pistäneen pätkän.

    Kohtuullisesta hyvityksestä

    Hyvityksestä säädetään tekijänoikeuslain 57 §:ssä. Säännöstä on muutettu lailla 14.10.2005/821, jonka voimaantulosäännöksen mukaan ennen lain voimaantuloa tehtyihin toimiin sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Sovellettavana on siten tekoaikana voimassa ollut tekijänoikeuslain 57 §, jonka 1 momentin (442/1984) mukaan teosta vastoin tekijänoikeuslakia tai sen 41 §:n 2 momentin nojalla annettua määräystä käyttävä on velvollinen suorittamaan käyttämisestä tekijälle kohtuullisen hyvityksen. Säännöksessä ei ole sen tarkemmin määritelty, mitä siinä teoksen lainvastaisella käyttämisellä tarkoitetaan. Oikeuskäytännössä sen on katsottu tarkoittavan sellaista menettelyä, jolla loukataan lain 2 §:ssä tarkoitettuja tekijänoikeuksia, tyypillisesti valmistamalla teoksesta luvattomia kappaleita ja saattamalla ne yleisön saataviin myytäväksi tarjoamalla tai muuten yleisön keskuuteen julkisesti levittämällä (KKO 2007:63). Käräjäoikeuden toteamalla tavalla Finreactorin ylläpitäjät ovat näin ollen osallistuneet sovellettavassa tekijänoikeuslain säännöksessä tarkoitettuun teoskappaleiden lainvastaiseen käyttämiseen.

    Puheena olevassa säännöksessä tai sen esitöissä ei ole myöskään tarkemmin määritelty mitä hyvityksen kohtuullisuudella tarkoitetaan. Oikeustieteellisessä kirjallisuudessa on katsottu, että kohtuullisuutta on lähtökohtaisesti arvioitava oikeudenhaltijan näkökulmasta siten, että tekijällä on oikeus saada se korvaus, minkä hän olisi edellyttänyt maksettavaksi, jos hän olisi antanut käyttöluvan etukäteen (Sorvari, Katariina: Vastuu tekijänoikeuden loukkauksesta, 2005, s. 406). Oikeuskäytännössä (KKO 2007:63) on katsottu, että hyvityksellä pyritään saattamaan tekijänoikeuden haltija siihen asemaan, jossa hän olisi ollut, jos tekijänoikeuden loukkausta ei olisi tapahtunut. Loukkaaja ei tällöin saa päästä teosta oikeudettomasti käyttämällä parempaan asemaan, missä hän olisi ollut, jos hän olisi käyttänyt teosta luvallisesti. Hyvityksellä pyritään myös ehkäisemään tekijänoikeuksien loukkaamista. Hyvityksen kohtuullista määrää on oikeuskäytännössä arvioitu tapauskohtaisesti. Kun teoksen käytölle on voitu määritellä käyttökorvaus tai vastike, hyvityksen määrän osalta lähtökohtana on ollut mainitun vastikkeen tai käyttökorvauksen määrä. Tapauskohtaisesti hyvityksen määrää harkittaessa on kiinnitetty huomiota myös luvattoman käytön tarkoitukseen ja laajuuteen sekä tapahtuneen loukkauksen laatuun ja vahingollisuuteen. Mitä enemmän teoksen hyödyntäminen on poikennut sellaisesta hyödyntämisestä, jota tavanomaista käyttökorvausta määrättäessä on ajateltu, sitä vähemmän tavanomainen käyttökorvaus soveltuu sellaisenaan hyvityksen pohjaksi (KKO 1999:115).

    Minä sain tästä käsityksen, että hyvityksessäkin olisi peruste sinne taloudellisentappion suuntaan ja sikäli tulisi pohjautua reaalimaailmaan. Meneekö minulta tässä nyt jotain ohi?

    Profiilikuva käyttäjästä RiktigPolitik

    Vahingonkorvauksen summaa ei saisi verrata siihen mihin cd maksaisi kaupasta, vaan kohtuullista olisi että se olisi korkeintaan sama hinta mitä maksaisi jos albumin ostettaisiin Itunesin tai Napsterin kautta. Toki Itunesiä halvempia vaihtoehtoja löytyy ja jos ostaa paljon musaa niin saa yleensä melko lailla ilmaista kredittiä! Toki jos käyttäjä on vetänyt alas jonkun 1000 albumin torrentin niin on tietenkin täysin kohtuutonta olettaa että käyttäjä olisi ostanut kaikki levyt kaupat jollei olisi latanut ne netistä.

    Profiilikuva käyttäjästä Paranox

    Paranox

    said

    Piti rekisteröityä ja osallistua keskusteluun. Koskaan en ole politiikasta aiemmin tosissani kiinnostunut, mutta nämä aiheet liippaavat jo niin läheltä että ei malta pysyä erossa :)

    Alkuun kehut Sotalalle tulikasteesta, joka meni olosuhteet huomioon ottaen hyvin. Vaikea noita vastaan on sanaa ulos saada kun eivät ota mitään kuuleviin korviinsa. Sitten eteenpäin nykyiseen keskustelunaiheeseen…

    Itse olen pelialalle pyrkivä peliharrastaja, joten tekijänoikeusasiat tulevat pikkuhiljaa nyrkin lailla päin kasvoja. Sivusta piratismi-/tekijänoikeustaisteluita seuranneena ja surkuhupaisana silmiä pyöritelleenä en voi kuin todeta että myös pelialalla tuhlataan aivan liikaa energiaa ja etenkin rahaa tähän asiaan.

    Jo vaikka kuinka monet pelitalot ovat keuhkojen pohjalta ulvoneet että uudet kopiosuojat helpottavat ja suojaavat vaikka ketä, mutta kas kummaa seuraavana päivänä peli on virheettömästi saatavilla ties kuinka monesta lähteestä netissä. Puhumattakaan sitten suojausten mahdollisesti aiheuttamista haitoista kuluttajille, kuten myös äänite- ja elokuvabisneksessä välillä tulee ilmi. Jos tuote ei toimi vanhassa laitteessa suojauksen takia, eikä uutta ole muutoin syytä hankkia, ei tuotetta silloin kyllä ostetakaan.

    Itse olen koittanut varovaisesti keskustella asiasta kotimaan tekijöiden kanssa silloin tällöin, ja toistaiseksi ainakin pelienkehittäjien puolella ihmiset ovat suhteellisen hyvin kärryillä missä mennään ja mitä kannattaa tehdä, mutta varmasti rahoitusportaalla ollaan näreissään potentiaalisista tulojenmenetyksistä.

    Tässä kuitenkin tulee väkisin mieleen äärimmäisen hyvä argumentti, jonka olen useampaankin kertaan kuullut ties kuinka monen suusta. Miksi kukaan ostaisi esimerkiksi kaupallista DVD-elokuvaa, kun vastaavanlaatuista tavaraa saa ilmaiseksi parilla klikkauksella? Vaikka vasta-argumentiksi kelpaa sinänsä hyvin se, että tuote on tehty myytäväksi, ja kulut pitäisi peittää, ei se vielä riitä myymään tuotetta. Asiaa ei auta se että DVD:t on suojattu moninkertaisesti ja sisältävät ennen itse elokuvan alkua pakotettuja mainoksia ja monia muistutuksia piratismista, joita ei yleensä pysty edes ohittamaan. Niitä ei kukaan halua ikinä nähdä.

    Aikoinaan itsekin huomasin kuinka mukavaa oli päästä irti pakotuksesta pitää pelin levykettä asemassa möykkäämässä pelatessani. Toki konsoleilla tämä on vielä nykyäänkin melko välttämätöntä, mutta se on vähän eri asia kuin tietokoneilla pelatessa. Nykyään on hyviä esimerkkejä isojen firmojen peleistä, jotka ovat luopuneet viimeisimpien päivityksien kautta levypakotuksesta ja mahdollistavat alun mainosten estämisen yhden katsomiskerran jälkeen.

    Nykyään kuitenkin näen yhä enemmän ja enemmän kalliita pelejä, joista ei koskaan tule minkäänlaista pelikokemusta oikeasti kuvaavaa demoa tai videota julki ennen kuin joku ostaja sellaisen laittaa vaikkapa youtubeen. Miksi demoista oltaisiin luopumassa? Juuri tämä käsin kosketeltava, mutta cliffhangeriin lopettava esimaistelu on se koukku, joka tuo pelaajan ostoksille, tai ainakin herättää halun pelata pitemmälle. Loistavia esimerkkejä on tästä trendistä huolimatta vieläkin paljon, ja etenkin isoimmat MMO-pelit tarjoavat usein ilmaista peliaikaa koukuttamaan uusia pelaajia maksamaan, ja vanhojakin palaamaan takaisin.

    Sama pätee musiikkiin vaikken aivan suurkuluttaja sillä saralla olekaan. Kuten pelienkin kanssa, en halua ostaa musiikkilevyä, joka sisältää kaksi hyvää biisiä ja 10 surkeaa filleriä. Aiemmin levyä ei pystynyt välttämättä mitenkään testaamaan ennen ostosta. Näinä päivinä Spotify ja Youtube ovat helpottaneet tätä päätöstä tuntuvasti, mutta ongelma on edelleen levykokonaisuuden myyminen ensisijaisesti.

    Toinen asia mikä koskee erityisesti musiikkia, ja josta on hyviä esimerkkejä pelialalla, on indietuottaminen vastaan isot julkaisijat. Otetaanpa esille peli nimeltä Crayon Physics Deluxe, joka on yhden miehen yksin tekemä indiepeli, ja tuonut ihan kohtuulliset tuotot tekijälleen. Peli levisi älyttömän nopeasti julkisuuteen youtuben ja muiden sosiaalisten sivustojen kautta, ja sai valtavan kiinnostuksen aikaan ympäri maailmaa, ja tietääkseni kokonaan ilmaiseksi, ilman minkäänlaisia välikäsiä. Suhteellisen houkuttelevaan hintaan pelin omilta sivuilta myytynä kate oli varmasti kohtuullinen ja menekki silti kova.

    Musiikkibisneksessä on taatusti vastaavia ilmiöitä nytkin, mutta minä vaan en niistä tiedä henkilökohtaisesti, joten en tähän hätään laita esimerkkejä pöytään. Jos muusikko tai pelintekijä haluaa myydä itsensä ja tuotteensa isoille firmoille, siitä vaan, mutta nykyteknologia antaa jo hyvät mahdollisuudet indietuotteiden menestykselle. Jos vain ottaa selvää miten homma hoituu hyvin, ja osaa kohdentaa tuotteen oikeisiin markkinaryhmiin, pärjää suhteellisen pienellä panoksella mainiosti. Leikatkaa turha välikäsi pois ja antakaa niiden valittaa myyntilukujen putoamisesta. Välikädet nostavat hintaa aivan turhaan, jos tuote on hyvä ja myy itseään.

    Se on kyllä totta, että indienä on vaikea saada isoja keikkoja, mutta indienä on hyvä lähteä liikkeelle ja kerätä uskollinen asiakasryhmä taakseen, jonka jälkeen voi sitten pyrkiä laajentamaan toimintaa pikkuhiljaa. Ja jos joskus pystyy edes osittain omakustanteena järjestämään keikkoja, on voitotkin sitten aivan eri luokkaa.

    Profiilikuva käyttäjästä Ahto Apajalahti

    Välkky kirjoitti:
    Quote:
    Minä sain tästä käsityksen, että hyvityksessäkin olisi peruste sinne taloudellisentappion suuntaan ja sikäli tulisi pohjautua reaalimaailmaan. Meneekö minulta tässä nyt jotain ohi?

    Tämä näyttää olevan periaate ”perinteisissä” tekijänoikeuden loukkaustapauksissa. Lainaamassasi tekstinpätkässä todetaan kuitenkin myös: ”Mitä enemmän teoksen hyödyntäminen on poikennut sellaisesta hyödyntämisestä, jota tavanomaista käyttökorvausta määrättäessä on ajateltu, sitä vähemmän tavanomainen käyttökorvaus soveltuu sellaisenaan hyvityksen pohjaksi (KKO 1999:115).” Tällä tarkoitetaan siis esimerkiksi vertaisverkkojuttuja. Olet oikeassa siinä, että selvissä tapauksissa hyvitysten tulee oikeuskäytännön mukaan perustua maksamatta jääneen käyttökorvauksen oletettuun määrään. Itse lakitekstiä lukemalla tämä ei selvinnyt, pahoittelen väärinymmärrystäni.

    Oikeuskäytännön periaate ei kuitenkaan anna mitään järkevää suuntaviivaa vertaisverkkojuttuihin, joissa ei ole mitään järkevää tapaa selvittää oletettuja tappioita eli ostamatta jääneiden teoskappaleiden määrää. Käyttökorvaus on lain mukaan maksettava, jos teosta haluaa käyttää. Sen sijaan laissa ei ole ”velvollisuutta ostaa teoksia”.

    Vertaisverkkojutuissa nykyisenkaltainen sääntely on joka tapauksessa johtanut, kuten olen jo maininnut, kummallisiin lopputuloksiin. Vain vähäpätöisenä pidetty avunanto rikkomukseen, josta on rangaistu sakolla, on johtanut kymmenien tuhansien eurojen hyvitysvelvoitteisiin. Muissa rikoslajeissa ei ole näin suurta epäsuhtaa, vaan kymmenien tuhansien eurojen suuruisen vahingon aiheuttaminen merkitsee kyllä jo vankeustuomiota. Kunnianloukkaustapauksissa on ehkä hieman saman suuntaista kehitystä ollut kyllä havaittavissa. Niissäkään ei ole oikein mitään konkreettista vahinkoa, johon korvaussumman voisi perustaa.

    Profiilikuva käyttäjästä Välkky

    Välkky

    said

    Puuhkaja kirjoitti:
    Quote:Välkky kirjoitti:
    [quote]
    Minä sain tästä käsityksen, että hyvityksessäkin olisi peruste sinne taloudellisentappion suuntaan ja sikäli tulisi pohjautua reaalimaailmaan. Meneekö minulta tässä nyt jotain ohi?

    Tämä näyttää olevan periaate ”perinteisissä” tekijänoikeuden loukkaustapauksissa. Lainaamassasi tekstinpätkässä todetaan kuitenkin myös: ”Mitä enemmän teoksen hyödyntäminen on poikennut sellaisesta hyödyntämisestä, jota tavanomaista käyttökorvausta määrättäessä on ajateltu, sitä vähemmän tavanomainen käyttökorvaus soveltuu sellaisenaan hyvityksen pohjaksi (KKO 1999:115).” Tällä tarkoitetaan siis esimerkiksi vertaisverkkojuttuja. Olet oikeassa siinä, että selvissä tapauksissa hyvitysten tulee oikeuskäytännön mukaan perustua maksamatta jääneen käyttökorvauksen oletettuun määrään. Itse lakitekstiä lukemalla tämä ei selvinnyt, pahoittelen väärinymmärrystäni.[/quote]

    Siellä lihavoituna oli teksti:
    ”Oikeuskäytännössä (KKO 2007:63) on katsottu, että hyvityksellä pyritään saattamaan tekijänoikeuden haltija siihen asemaan, jossa hän olisi ollut, jos tekijänoikeuden loukkausta ei olisi tapahtunut. ”

    Eikös tässä nyt ole niin, että lainaamassasi kohdassa kyseenalaistetaan arviointimenetelmän toimivuus, kun tässä lainaamassani kohdassa kerrotaan päämäärä?

    Quote:
    Oikeuskäytännön periaate ei kuitenkaan anna mitään järkevää suuntaviivaa vertaisverkkojuttuihin, joissa ei ole mitään järkevää tapaa selvittää oletettuja tappioita eli ostamatta jääneiden teoskappaleiden määrää. Käyttökorvaus on lain mukaan maksettava, jos teosta haluaa käyttää. Sen sijaan laissa ei ole ”velvollisuutta ostaa teoksia”.

    Jo ensimmäisessä viestissäni totesin, että pidän hyvänä pointtina kyseenalaistaa tappioiden määrä ja miten se voidaan mitata.

    Quote:
    Vertaisverkkojutuissa nykyisenkaltainen sääntely on joka tapauksessa johtanut, kuten olen jo maininnut, kummallisiin lopputuloksiin. Vain vähäpätöisenä pidetty avunanto rikkomukseen, josta on rangaistu sakolla, on johtanut kymmenien tuhansien eurojen hyvitysvelvoitteisiin. Muissa rikoslajeissa ei ole näin suurta epäsuhtaa, vaan kymmenien tuhansien eurojen suuruisen vahingon aiheuttaminen merkitsee kyllä jo vankeustuomiota. Kunnianloukkaustapauksissa on ehkä hieman saman suuntaista kehitystä ollut kyllä havaittavissa. Niissäkään ei ole oikein mitään konkreettista vahinkoa, johon korvaussumman voisi perustaa.

    Kysymys on tietysti nyt sitten se, että miten tämä pitäisi korjata:
    Lätkimällä tekijänoikeuksien loukkaajille tuntuvia tuomioita vaiko sitten laskemalla hyvityksiä.

    Tähän taas liittyy olennaisesti tuo, että miten arvioidaan aiheutettu tappio.

    Profiilikuva käyttäjästä tombooo

    tombooo

    said

    Kai saattoi voittaa – ja voitti ehkä selvästikin argumenttien puolella, mutta esiintymisessä on vielä reilusti petrattavaa. Tämä on kuitenkin ihan anteeksiannettavaa, kun kyseessä on ensimmäinen esiintymiskerta. Kotilainen yritti vetää keskustelun omaan tapaansa aivan väärään suuntaan, mutta Kai sai itseltäni hieman sympatiapisteita rauhallisuudestaan. Tuollaiseen pelleilyyn on turha lähteä mukaan.

    Jos puhutaan poliittisesta uskottavuudesta, niin esiintyminen ja ulkomuoto ovat argumenttejakin tärkeämpiä monessa tapauksessa. Yksi tuttavani, kenen kanssa keskustelin piraattipuolueen esiintymisestä, ei ollut ollenkaan vakuuttunut Kain esiintymisestä. Tämä siitä huolimatta, ettei hän pystynyt mitään väitettä kumoamaan. Jos argumentit ovat tätä luokkaa, niin uskottavuuden saavuttaminen on vain muutaman askeleen päässä. Pitäkää siis leuka ylhäällä ja jatkakaa samaa tahtia.

    PS: Treeniä, treeniä ja treeniä. Vaikka faktat ovatkin tärkeitä, niin massat voitetaan vakuuttavalla ja tunteisiin vetoavalla esiintymisellä.

    Profiilikuva käyttäjästä Ihanasdf

    Ihanasdf

    said

    92% suomalaisista tietää, että musiikin ja elokuvien lataaminen on laitonta. Varmasti 100% suomalaisista tietää, että varastaminen, väkivalta yms. on laitonta. Eli jos lyön kaveria kännissä turpaan, suhteessa minun pitäisi maksaa hänelle kymmenien tuhansien korvaukset? Tiesinhän teon olevan laiton. Mielummin sallisin esim. 10000 ihmisen ladata levyni (jos oletetaan, että saan 3e/levy, ”varkauden” arvo 30 000e) kuin antaa yhden ihmisen pahoinpidellä minut. Pahoinpitelystä tuskin saisi 30 000e korvausta, miksi siis musiikin laittomasta jakamisesta pitäisi saada? En kuitenkaan menettäisi oikeasti tätä 30 000e, saisin ilmaista mainosta ja moni varmasti ostaisi levyn.

    Säveltäjä tarvitsee kappaleestaan korvauksen. Levyala on menettänyt 20% tuloistaan vaikka verkosta lataaminen onkin laitonta. Vaikuttaisiko lataamisen dekriminalisointi myyntituloihin? Tuskin. Itse ostan levyt joista pidän, ja vaikken lataisi musiikkia, en todellakaan ostaisi enempää levyjä. Itse asiassa, jos en lataisi musiikkia, ostaisin tuskin edes yhtä levyä vuodessa. Syynä tähän on se, että olen tutustunut lähes kaikkiin bändeihin lataamalla sian säkissä.

    ”Jos mä saan tuolta sen aineiston ilmaseks, ja mä otan sen, ni miks mä sinne vieressä olevaan sähkökauppaan sen jälkeen, ja maksasin siitä samasta biisistä sen euron ku mä oon saanu sen jo ilmaseks?”

    Siksi, että haluan tukea artistia tekemään lisää musiikkia, ja levy on hyvin kaunis lisä hyllyyn. Itse tunnen muusikkoja jotka kaikki ovat ostaneet bändien levyjä yms. tuotteita. Samat henkilöt ovat ladanneet musiikkia laittomasti. Ja ideoitahan musiikkiin saa kuuntelemalla muuta musiikkia, ei kaikilla voi olla rahaa ostaa kaikkea musiikkia joista vaikutteita saa.

    Ja on todellakin huolestuttavaa jos ysiluokkalaisista 70% tekee laittomuuksia verkossa. Tämä tukee lataamisen dekriminalisointia, ei kansalaisia kiinnosta teon laittomuus. Miksei tekoa voisi sallia?

    Hyvin Sotala veti, itseäni olisi alkanut vituttamaan Kotilaisen keskeytykset enkä olisi pysynyt rauhallisena. Sai kuitenkin rauhallisesti esitettyä asiansa.

Esillä 8 viestiä, 16 - 23 (kaikkiaan 23)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.

Siirry työkalupalkkiin