Tervetuloa Piraattipuolueeseen

Jos osallistuit vanhassa foorumissa, saat tunnuksesi takaisin pyytämällä uutta salasanaa.

Jos olet uusi jäsen, rekisteröidy.

Lue lisää uudistuksesta

Profiilikuvista

Oman avatarin saat käyttöön Gravatar-palvelun kautta (sama käyttäjätunnus kuin Wordpress.com).

Jäsenet

Periaatteet vs. Strategia

Etusivu Foorumit Yleinen keskustelu ja politiikka Periaatteet vs. Strategia

Tämä aihe sisältää 0 vastaukset, 1 kirjoittaja, ja siihen kirjoitti viimeksi Profiilikuva käyttäjästä HarriKivisto HarriKivisto 9 vuotta, 3 kuukautta sitten.

Esillä 1 viesti (kaikkiaan 1)
  • Julkaisija
    Viestit
  • Profiilikuva käyttäjästä HarriKivisto

    Miksi olen mukana perustamassa piraattipuoluetta?

    Mietitäänpäs.
    Poliittisessa toiminnassa mukana olemiselle voi olla monenlaisia syitä.

    Ensinnäkin, käyttämättä erityistä järjestystä, voisi ajatella poliittisen aktiivisuuden tietyn puolueen sisällä johtuvan siitä, että uskoo aktiivisen toimintansa hyödyttävän puoluetta. Tämä muistuttaa kovasti kommunistisia poliittisia diskursseja viime vuosisadalta, joissa puolue muuttuu myyttiseksi kaikenkattavaksi ideaksi, eräänlaiseksi hyvän ilmentymäksi. Puolue on tärkein. Politiikka on suhteellista, puolue on absoluuttinen.
    Tälle linjalle emme lähde.

    Toiseksi, voisi ajatella poliittisen aktiivisuuden johtuvan siitä, että tahtoo luoda itselleen poliittista uraa. Tämä saattaa olla monella osasyynä, eikä sitä kannata tuomitakaan, sikäli kuin motiivi ei ole päällimmäinen. Kuitenkaan puolueen perustaminen poliittiselle kunnianhimolle ei yksinkertaisesti käy.

    Kolmanneksi, aktiivisuus saattaa johtua siitä, että uskoo puolueen ohjelmaan. Tämän olen itse valmis allekirjoittamaan: oma poliittinen aktiivisuuteni perustuu poliittisiin periaatteisiini. Olen mukana piraattipuolueessa, koska uskon sen periaatteisiin. Uskon, että näiden periaatteiden toteutuminen olisi oikein. Uskon lisäksi, että se olisi Suomen (sekä laajemminkin) edun mukaista. Nämä kaksi ovat tavallisesti aika lailla erottamattomat, mutta teoriassa niidenkin olisi mahdollista olla keskenään ristiriidassa; tällöin politiikkaa olisi hyvin vaikea lähteä tekemään (siis jos omasta näkökulmasta oikea valinta merkitsisi onnettomuutta kansalle).
    Tämä usko puolueen periaatteisiin on minulla ensisijainen syy poliittiselle toiminnalle, mutta siihen liittyy myös läheisesti toinen tärkeä näkökulma: usko puolueen poliittiseen toimintaan. Nämä ovat kaksi eri asiaa: poliittiset periaatteet sekä poliittinen strategia. Eli yhtäältä henkilön on uskottava puolueen periaatteisiin, joiden toteutuminen riippuu strategiasta, vaaleista, muista poliittisista vaikutteista jne. Toisaalta henkilön on uskottava puolueen strategiaan. En tarkoita, että puolueen strategiaa pitäisi voida tukea 100% – tämä ei ole kohtuullista. Pikemminkin pitäisi kuitenkin vähintäänkin olettaa, ettei puolueen reaalipolitiikalla olisi ainakaan merkittävää kielteistä vaikutusta, mikäli puolueen periaatteet eivät missään määrin toteutuisi.

    Ideologia vai realiteetit?

    Politiikkaa tehtäessä tulee olennaiseksi karkeasti ottaen nämä kaksi vaikuttavaa tekijää: periaatteet ja strategia. Ideologia ja realiteetit. Kummatkin ovat tärkeitä. Ilman periaatteita ja ideologiaa, tai jos ne unohtuvat, puolueesta tulee Puolue, päämäärä itsessään. Näin käy myös helposti, mikäli puolueen poliitikot nostavat oman poliittisen uransa ensisijaiseksi. Jos taas realiteetit unohtuvat, periaatteet eivät todennäköisesti toteudu lähellekään siinä määrin, kuin ne voisivat toteutua hyvällä reaalipolitiikalla.

    Puoluetta perustettaessa olemme luomassa ohjelmajulistusta, jossa ilmoitamme, mitkä ovat perimmäiset tavoitteemme ja arvomme. Ilmoitamme, mitä tapahtuu, mikäli kansa antaa mandaatin toimia, näin yksinkertaistettuna. Tässä vaiheessa reaalipolitiikka ei ole tärkeässä asemassa kahdesta syystä.
    Ensinnäkin se piilottaisi puolueen perimmäiset arvot ja tavoitteet, eikä siksi edustaisi sellaista poliittista avoimuutta, jonka pitäisi olla politiikkamme keskiössä. Toisin sanoen, jos lähdemme heti liikkeelle täysin laimennetulla ohjelmajulistuksella (julistus ei siinä tapauksessa kuulostaisi korrektilta, vaan esim. ohjelmamaininta sopisi paremmin), piilotamme aidot päämäärämme ja teemme alusta lähtien epärehellistä politiikkaa. Päinvastoin meidän tulee luoda poliittinen ohjelma, jonka periaatteisiin täysin uskomme. Radikaali? Se riippuu meistä. Jos uskomme kollektiivisesti täysin radikaaleihin periaatteisiin, puolueen ohjelman pitää rehellisyyden nimessä olla radikaali. Sen sijaan jos kollektiivisesti pidämme parempana maltillisempia periaatteita (ajattelematta lainkaan reaalipolitiikkaa vaan sitä mahdollisuutta että ne toteutuvat), puolueohjelmasta tulee siinä mielessä maltillisempi.
    Reaalipolitiikka hämmentää myös omaa kenttää ja omia potentiaalisia kannattajiamme. Selvää on, ettei puolueen ideologia tule olemaan koskaan täysin absoluuttinen, vaan se määrittyy puolueen aktiivisen toiminnan kautta kaiken aikaa, mutta alusta pitäen tulisi määrittää sitä mahdollisimman avoimesta ja rehellisesti. Ajatelkaa, millaisia poliittisia päätöksiä haluatte nähdä tehtävän, eikä niinkään millaista poliittista strategiaa haluatte todistaa tai minkälaista poliittista keskustelua haluatte Suomessa käytävän. Miettikää, millaisia lakialoitteita haluatte tehtävän sekä menevän läpi. Millaisia budjettiratkaisuja tehdään. Ja niin edelleen.

    Kun ohjelma on olemassa ja puoluekoneisto valmiina käyntiin päräytettäväksi, voi reaalipolitiikan tekeminen alkaa, mutta vieläkään sen asema ei ole erityisen tärkeä, vaan tärkeäksi se nousee vasta sitten kun puolue pääsee osalliseksi päätöksentekoa. Vaaleissa reaalipolitiikka näkyy siinä, että vaaliteesien lisäksi tuodaan poliittisessa keskustelussa esille mahdollisia strategioita politiikan toteuttamiseksi, mikäli kansa jonkinlaisen mandaatin antaa. Kerrotaan, millaisella aikataululla muutoksiin on reaalisesti mahdollista päästä, ja minkälaisia kompromisseja saatetaan tehdä. Esimerkiksi tekijänoikeusreformin kohdalla voi olla järkevä puhua jonkinlaisesta porrastetusta aikataulusta. Pitää muistaa, että mikäli sattuisi niin hassusti, että vaalit antaisivatkin puolueelle jollain ilveellä mandaatin alkaa toteuttaa politiikkaansa ilman tarvetta tehdä kompromisseja, täytyy puolueen olla siihen valmis. Eli jos tavoitteena on ollut esim. tekijänoikeuksien rajoittaminen viiteen vuoteen, puolueen on oltava valmis toteuttamaan se lupaamallaan tavalla mikäli tilaisuus siihen avautuu. Siinä vaiheessa ei saa peräytyä. Toisaalta, mikäli vaaleissa puolue oli luvannut rajoittaa tekijänoikeuksia viiteenkymmeneen vuoteen, puolue ei saa yhtäkkiä muuttaa kantaansa radikaalimmaksi, vaikka tilaisuus siihen avautuisikin, koska se ei edustaisi rehellistä, avointa politiikkaa, johon olemme sitoutuneet. Se olisi ilmeisintä äänestäjien petkuttamista. Kyllä äänestäjät tietävät ja ymmärtävät, että politiikassa täytyy tehdä kompromisseja. Siksi kompromissien teko ei ole millään tavoin epäreilua äänestäjiä kohtaan, sikäli kuin kompromisseja tehtäessä luonnollisesti noudatetaan puolueen periaatteita. Sen sijaan äänestäjät eivät voi olettaa puolueen muuttavan yhtäkkiä kantaansa radikaalimmaksi tai ottavan aivan uudenlaisia tavoitteita saadessaan riittävästi valtaa.

    Loppukanootti

    Kirjoitin tämän, koska puolueen politiikasta keskustellaan täällä aika usein mielestäni vääristä lähtökohdista. Ollaan luomassa ties mitä puolueista ja ties mitä ideologioita. Suunnitellaan vaaliliittoja sekä kompromissiratkaisuja. Muistakaa ystävät, että puoluetta perustettaessa luodaan periaatteellinen perusta, ei poliittista strategiaa. Strategiaa aletaan luoda vasta perustamisen jälkeen. Ensisijaisesti reaalipolitiikkaa tekee tietenkin puolueen hallitus, tai yleisesti ottaen ne, jotka puolueen jäsenet ovat äänestäneet johtamaan poliittista työtä. Hekin kuitenkin tekevät politiikkaa avoimesti sekä niissä raameissa, jotka puolueen perustuskokouksessa määritellyt perustavat periaatteet ja tavoitteet heille asettavat. Kun nyt pyrimme asettamaan ohjelman yksityiskohtia optimaalisiin muotoihinsa, pohtikaamme ennen kaikkea, minkälaisia lakeja haluamme laadittavan ja niin edelleen. Älkäämme pohtiko, millaisia retorisia aseita poliittiset vastustajat voivat käyttää. Älkäämme miettikö yksityiselämäämme liittyviä lainalaisuuksia; niiden sotkeminen poliittisen puolueen perustamiseen on vähintäänkin kyseenalaista. Jos ei voi sitoutua puolueen periaatteisiin, koska kaverit pitävät naurettavana, on lievästi sanottuna väärällä foorumilla.

Esillä 1 viesti (kaikkiaan 1)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.

Siirry työkalupalkkiin