Tervetuloa Piraattipuolueeseen

Jos osallistuit vanhassa foorumissa, saat tunnuksesi takaisin pyytämällä uutta salasanaa.

Jos olet uusi jäsen, rekisteröidy.

Lue lisää uudistuksesta

Profiilikuvista

Oman avatarin saat käyttöön Gravatar-palvelun kautta (sama käyttäjätunnus kuin Wordpress.com).

Jäsenet

Tarkentava kysymys virkamiesten tekijänoikeuksista

Etusivu Foorumit Yleinen keskustelu ja politiikka Tarkentava kysymys virkamiesten tekijänoikeuksista

Tämä aihe sisältää 6 vastaukset, 5 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi Profiilikuva käyttäjästä Roisto Roisto 6 vuotta, 11 kuukautta sitten.

Esillä 7 viestiä, 1 - 7 (kaikkiaan 7)
  • Julkaisija
    Viestit
  • Profiilikuva käyttäjästä Koskela

    Koskela

    said

    ” – – kaikki virkamiesten virkatehtävissään luomat teokset olisivat täysin vapaita tekijänoikeudesta”

    Periaate kuulostaa äkkiseltään hyvältä, mutta tarkemmin tutkittuani haluan kysyä, tarkoitetaanko tässä virkamiehillä ihan todella kaikkia virkamiehiä. Valtiollisia ja kunnallisia virkamiehiä ovat nimittäin mm. opettajat.

    Uskon, että olemme ammattikuntana suhteellisen solidaarisia ja jaamme hyviä ideoita keskenämme, mutta esimerkiksi oppikirjoihin päätyvä materiaali ei todellakaan ole ”siinä sivussa” tuotettuja irrallisia pikku huomioita, vaan tiukkoja tieteellisiä vaatimuksia seurailevaa ja samalla innovatiivista käytännön tutkimustyötä, jota tehdään vuosikausia omalla ajalla ja korvauksetta. Julkaisuun asti laadukas oppimateriaali ei koskaan päätyisi, jollei tekijä saisi siitä korvauksia. (Eikä oppikirjojen tuottamisella todellakaan rikastuta nykyisilläkään ehdoilla.) Pitäisikö tämäkin puoli virkamiesten toiminnasta piraattien ohjelman mukaan sosialisoida?

    Opettajat ovat useimmiten koulutukseensa nähden alipalkattuja akateemisia, jotka ovat pitkään kiinni opintoveloisssa, ja ympäristö oikeuttaa alipalkkauksen ajatuksella ns. kutsumustyöstä. Pätevä opetaja voi myös olla vuosikausia tilanteessa, jossa viranhaltija nostaa kesän ajalta palkan työstä, jonka toinen on tehnyt. Pitäisikö tämän lisäksi kiltisti kumartaa sille ajatukselle, että kaikki omat oivallukseni kuuluvat automaattisesti kaikille? Siinäki ntapauksessa, että toisille osapuolille voisi olla niistä huomattavaa taloudellista hyötyä?

    Mikäli tämä ei kuulu puolueen linjauksiin (ainakaan ilman tarkempaa tutkimusta), poliittisen ohjelman sanallista muotoilua kannattaa pikimmiten tarkentaa, sillä opettajat – aina lastentarhanopettajista alkaen – ovat maassamme ylivoimaisesti suurin ammattikunta, jota kutsutaan virkamiehiksi.

    Profiilikuva käyttäjästä OjM

    OjM

    said

    Mistään en tietenkään mitään tiedä, mutta onko sinulla useinkin tapana tehdä oppikirjoja työajalla? Siis oletan että tuo ”virkamiesten virkatehtävissään luomat teokset” tarkoittaa _työajalla_, tai esim. jotain tiettyä kurssia varten tehtyjä juttuja.

    Profiilikuva käyttäjästä snowballschance

    Quote:esimerkiksi oppikirjoihin päätyvä materiaali ei todellakaan ole ”siinä sivussa” tuotettuja irrallisia pikku huomioita, vaan tiukkoja tieteellisiä vaatimuksia seurailevaa ja samalla innovatiivista käytännön tutkimustyötä, jota tehdään vuosikausia omalla ajalla ja korvauksetta. Julkaisuun asti laadukas oppimateriaali ei koskaan päätyisi, jollei tekijä saisi siitä korvauksia

    Oppikirjoissa on oma työnsä, mutta ne viimeisimmät tieteelliset kotkotukset opetellaan tieteellisistä julkaisuista tohtoriksi opiskeltaessa. Maisterin/DIn tutkintoon saakka on peruskamaa, ja esimerkiksi lääketieteessä edelleen tohtorin tutkintoon saakka.

    Suurin anti noissa oppikirjoissa on siinä, että niissä kerrotaan, mitä ne jutut ovat kyseisen oppilaitoksen suomen kielellä. Toisessa oppilaitoksessa käytetään ilolla toisenlaisia käännöksiä.

    Kurssimateriaalien tekijänoikeuksista on muistaakseni nykyään erikseen säädetty, että ne kuuluvat julkisella sektorilla tekijälle eivätkä työnantajalle. Yksityisellä sektorilla asia on täsmälleen päinvastoin.

    Minun muistaakseni ne yliopiston luentopalkkiot olivat ihan muhevat. Eri asia sitten, montako tuntia oli luennoitavaa ja 1. kerran luennoiva tekee moninkertaisen työn. Jos pääsee luennoimaan samaa asiaa useaan oppilaitokseen niin se on ihan hyvä rahasampo.

    Tilanne on mielenkiintoinen, kun sitä oppimateriaalia tuotetaan, ilman että valtio on sitä tilannut. Oppimateriaalin tilaamisesta on vastuussa oppilaitoksen rehtori tms. mutta lakia ei noudateta.

    Mulla on juuri tuossa Teknillisen yliopiston erään matematiikan kurssin luentomoniste harjoituksineen (en opiskele siellä) ja olen vain printannut sen verkosta, jossa se oli vapaasti laitoksen sivuilta saatavilla.

    Koska minä en ole maksanut siitä mitään eikä minulla ole siis kaupallista suhdetta sen tuottajaan, niin minä en voi vaatia korvausta ko. tuotteessa olevista virheistä. Sen sijaan opiskelijat voivat vaatia virkamieslain mukaan korvauksia kurssin vetäjältä. Jos siitä olisi vielä maksettu jotain niin sitten kuluttajansuojalaitkin pätisivät. Näitä lakeja ei voi kiertää sopimuksin.

    Lyhyesti nykytilanne: Jos opettaja laittaa materiaalin ilmaisesti jakoon niin hän on siitä vastuussa virkamieslain perusteella. Jos hän ottaa siitä vielä maksun niin pätee myös kuluttajansuoja. Viime kädessä laitoksen johtaja tai rehtori vastaa materiaalista.

    Maksullisen materiaalin tuottaminen voidaan myös tulkita virkaehtosopimuksessa kielletyksi sivutoimeksi.

    Jos tekijänoikeus katoaa niin kenet sitten haastetaan oikeuteen?

    Eli ei tässä käytännössä eletä kapitalismissa eikä sosialismissa vaan virkamiesanarkiassa.

    Profiilikuva käyttäjästä snowballschance

    On ehkä parempi, että valotan virkamieskulttuuri oppilaitoksissa omista kokemuksistani.

    Ainoat laillisuusasiat, joihin siellä kiinnitettiin huomiota, olivat, ettei postimerkkejä pidä varastaa omaan käyttöön, samaten ei myöskään kopiopaperia eikä henkilökohtaisia puheluja valtion laskuun. Eli sellaista kyttäystä, mitä kanslisti ymmärtää tehdä.

    Sen sijaan siitä, että mitä virkamieslaki sanoo työn sisällöstä tai varsinkaan sen johtamisvastuusta ei puhuttu halaistua sanaakaan.

    Kohtasin mm. yhden ”projektipäällikön”, joka teki töitä yhden päivän 3 kuukauden aikana. Toki hän oli paikalla. Ideana oli yksinkertaisesti siirtää valtion rahaa hänelle näennäistyöhön. Tuo kymppitonnin kupru ei herättänyt mitään keskustelua toisin kuin kollegan kärähtäminen muutaman kopion ottamisesta omaan käyttöön.

    Profiilikuva käyttäjästä vesiposti

    vesiposti

    said

    Jos jokin ala on alipalkattu, asian korjaaminen kuuluu alan työehtosopimuksiin, ei tekijänoikeuslainsäädäntöön.

    Profiilikuva käyttäjästä snowballschance

    Kun kirjan kopiointi omaan käyttöön on sallittua niin tämä rajoitti tehokkaasti rahastusta kurssikirjojen hinnoilla.

    Yksityinen kopioijahan maksaa paperista prosentteina huomattavasti enemmän kuin massapainatusta käyttävä kirjantekijä. Lisäksi yksityinen maksaa paperista ALVeen, toisin kuin kirjantekijä. Eli tuossa on paperin hintaan perustuva bisnes-rako. Joskus tuo bisnes-rako menee opiskelijayhdistykselle, joka tuottaa ilmaiseksi saaduista luentomuistiinpanoista paperiversion.

    Tuottamistani omista oppimateriaaleistani en ole koskaan perinyt maksua eikä mielestäni opettajan palkka ole lomaetuineen mitenkään huono. Jos niitä tunteja riittää eikä opetus tapahdu jossain kaukana!

    Monenlaista opetuskulttuuria olen nähnyt. Jossain on lähdetty tiukasti oppilaan edusta. Jossain on edustettu valtiota ja ilmeisesti jossain ollaan vaan rahastamassa.

    Siitä päätellen, että aika ajoin joku opettaja kärähtää ylioppilaslautakunnan vedätysyrityksestä väärennöksellä, aktiivisimmin opettajakunnassa ollaan oppilaan puolella. Jos jonkun kielen yo-aine on aika toivoton tapaus niin korjaavan opettajan kynä saattaa lipsahtaa pisteyttämään sen reilusti yläkanttiin, koska ainoa mahdollisuus saada se läpi on, että yo-lautakunnan sensori nukkuu.

    Tilanne on sitten varsin humoristinen, jos oppilas ei ymmärrä, mitä tapahtui, ja käy kyselemässä, että miten se yo-aineen pistemäärä romahti siellä yo-lautakunnassa niin, että arvosanaksi tuli improbatur. Olen itse ollut tällaista sivusta näkemässä ja tilanne vaati vähän pokkaa henkilökunnalta.

    Profiilikuva käyttäjästä Roisto

    Roisto

    said

    Vastaavaan olen törmännyt aikaisemminkin.

    Kun opettajaharjoittelijaa pyydettiin tekemään videokuvaa (oli ammattikuvaaja siviilissä) koulun tapahtumasta, päätti rehtori sitten yksipuolisesti, että kuvaajalla ei ole oikeutta teokseensa, koska se on tehty ”virka-aikana”.

    Jonninmoisen tappeluksen jälkeen, joka lipsahti ukailujen puolelle, pienestä korvauksesta sovittiin. Henkilön periaatteellinen päätös pitää kiinni omista oikeuksistaan teokseensa johti kuitenkin ”pysyvään työn saanti esteeseen”, eli kyseisen rehtorin ja tuon tuttujen toimesta ei työtä ollut enää luvassa. Henkilö X perusti ajatuksensa oikeuksistaan sille, että videokuvan taltiointi oli ainoa työ, joka tapahtui virka-aikana, ja videokuvaan liittyvä editointi ja lisukkeena käytetyt hänen itse omaa harrastusta/sivuammattia varten tekemät systeemit eivät liittyneet virkatehtäviin. Samoin käytössä olleet välineet (kamera, editointikone, kasetit yms) olivat herra X:n omaa omaisuutta.

    Samaa voidaan toki yrittää riidellä kirjojen kanssa. Onko kaikki ajatukset varmasti syntyneet ja tuotettu virkatehtävien ulkopuolella? entä jos työn on pyytänyt esimiehesi? Eikö se silloin ole virkatehtävä? Kun kerran saat palkkaa kesältä, onko se silloin vrika-aikaa, jolloin teet virkatehtäviä? Entä kun kerran kokeiden korjaus yms tehdään ”omalla-ajalla”, niin eikös sekin sitten ole sitä virka-aikaa, ja siten virkatehtävien hoitamista? Onhan opettajalla kuitenkin velvollisuus olla opettaja myös silloin kun kohtaa oppilaiden vanhempia tms vapaalla ollessaan.

    Ymmärrän itse varsin hyvin, jotta tuollainen sanamuoto voidaan hyvin yrittää riidellä moneen suuntaan ja huonolla tuurilla se aiheuttaa monta harmia ennen kuin saadaan vakiintunut käytäntö, joka sekin voi olla alkuperäisen ajatuksen vierestä.

Esillä 7 viestiä, 1 - 7 (kaikkiaan 7)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.

Siirry työkalupalkkiin