Tervetuloa Piraattipuolueeseen

Jos osallistuit vanhassa foorumissa, saat tunnuksesi takaisin pyytämällä uutta salasanaa.

Jos olet uusi jäsen, rekisteröidy.

Lue lisää uudistuksesta

Profiilikuvista

Oman avatarin saat käyttöön Gravatar-palvelun kautta (sama käyttäjätunnus kuin Wordpress.com).

Jäsenet

Tekijänoikeussuojan porrastus

Etusivu Foorumit Yleinen keskustelu ja politiikka Tekijänoikeussuojan porrastus

Tämä aihe sisältää 12 vastaukset, 4 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi Profiilikuva käyttäjästä Scoffa Scoffa 7 vuotta, 8 kuukautta sitten.

Esillä 13 viestiä, 1 - 13 (kaikkiaan 13)
  • Julkaisija
    Viestit
  • Profiilikuva käyttäjästä Scoffa

    Scoffa

    said

    Kaj Sotala kirjoitti tänään blogikirjoituksen tekijänoikeuksien mahdollisesta toimintatavasta tulevaisuudessa, joka olisi varmasti kehittelemisen ja harkitsemisen arvoinen. Muistutan heti keskustelun aluksi kahdesta asiasta:
    [ol]Idean kehittäminen ei tarkoita sen automaattisesti muodostuvan puolueen kannaksi. Se vaatii puoluekokouksessa enemmistön hyväksynnän. Idea ei ole ainakaan vielä kenenkään suora ehdotus tai kanta, vaan osa jatkuvaa keskustelua siitä, miten tekijänoikeuslakia voisi kehittää.
    Lainsäädännössä voitaisiin ottaa huomioon se, että muutos vaatisi tietyn ajan jälkeen tarkastelua, jossa todettaisiin onko se toimiva vai tulisiko puolueen alkuperäiset vaatimukset (5-10 vuoden suoja-aika) ottaa mielummin käyttöön.
    [/ol]

    Ideaa käsittelevä blogikirjoitus

    Tiivistän aluksi perusidean, jonka jälkeen myöhemmin voidaan muokata suoraan ensimmäiseen viestiin hiottua versiota.

    Tekijänoikeuslaki tulisi muuttaa yksityisen kopioinnin sallivaksi ja johdannaisteosten tekemisen sekä epäkaupallisen käytön sallivaksi. Ehdotuksen pyrkimyksenä on kuitenkin varmistaa samalla alkuperäisteoksen tekijän ansaintamahdollisuus. Vaikka piraatit uskovat vakaasti myyntimahdollisuuksien säilymiseen, meillä saattaisi olla tarjota sille myös selkeä pohja.

    Tekijänoikeussuojan tulisi olla yksinoikeudella oikeuttavaan levitykseen ensimmäiset viisi vuotta teoksen julkaisemishetkestä. Verrattavissa nykytilanteeseen, mutta sallien yksityisen epäkaupallisen kopioinnin.

    Kun teoksen julkaisemisesta on kulunut viisi vuotta, myös muiden on mahdollista hyödyntää teosta kaupallisesti. Kuitenkin hyödyntäessä teosta johdannaisteoksena tai tekemällä tuloa myymällä alkuperäisteosta, tulee myyjän maksaa myyntihinnasta 10 prosentin korvaus alkuperäisteoksen tekijälle. Korvauksien maksamista ja välittämistä hoitaisi jo ennestään siihen sopivassa asemassa olevat tekijänoikeusjärjestöt tai vielä mielummin idea-asteella oleva *teospankki. Jokainen myyjä olisi velvollinen ilmoittautumaan teoksen myyjäksi ja maksamaan sen myynnistä korvaukset. Alkuperäinen tekijä tai kustannusyhtiö ei käytännössä voisi rajoittaa, kuka teosta voi myydä, mutta tekijä olisi korvaukseen oikeutettu. Mikäli korvaus ei ole realistisin vaivoin myyntihinnasta laskettavissa, jokin kertakorvaus voisi näissä tapauksissa olla vaihehto.

    Kaksikymmentä vuotta teoksen julkaisemisesta, teoksen tulee siirtyä vapaaseen käyttöön public domainiin. Teos on jo saavuttanut niin pitkän hyödyn tekijälleen, ettei ole aiheellista olettaa sen sitä enää tekevän.

    Tämä oli pelinavaus, kaipaisin mielipiteitä itse ideasta sekä sen soveltuvuudesta tai ongelmakohdista eri kulttuurin aloilla. Kenenkään ei tule automaattisesti muodostaa mielikuvaa että puolue on nyt ajamassa edelläkuvailtua ideaa, vaan kyse on kehityskeskustelusta.

    * Teospankki
    Teospankki on valtion ylläpitämä teosvarasto ja -rekisteri, johon kuka tahansa teoskynnyksen ylittävän teoksen tekijä voi teoksensa ilmoittaa. Tarvittaessa tekijänoikeusjärjestöt voisivat myös ilmoittaa asiakkaidensa teokset, jokaisellahan on oikeus valitse itselleen edustaja halutessaan.
    Teosten käyttö johdannaisteosten pohjalla, uudelleenjulkaiseminen, esittäminen ym käyttö tapahtuisi teospankkia hyödyntämällä. Mikäli teosta aikoisi kaupallisesti hyödyntää, sen voisi tarvittaessa ladata (jos mahdollista tai tarpeellista) teospankista, sekä teospankkiin suoraan ilmoitettaisiin käyttökohde, laajuus ja suoritettaisiin maksu alkuperäiselle tekijälle menevästä korvauksesta. Halutessaan tekijät voisivat edelleenkin käyttää tekijänoikeusjärjestöjä valvomaan että kaikki kaupallinen käyttö on ilmoitettu teospankkiin.
    Tulonjako tekijöille tapahtuu suoraan teospankin järjestelmässä, eikä näin mene millekään välikäsille prosentteja, eikä uudelleenkäyttöön synny turhia rajoitteita, sillä kuka tahansa voisi suoja-ajan päätyttyä hyödyntää teosta omassa työssään, hyödyntäminen toisi vain korvausvelvollisuuden mukanaan.
    Mikäli teosta ei ole ilmoitettu teospankkiin lainkaan, viiden vuoden suoja-ajan päätyttyä sillä ei olisi mahdollisuutta oikeuttaa korvauksiin.

    Epäkaupallinen käyttö jossa rahaa ei liikuteta, tulisi olla samalla tavoin vapaata kuin yksityinen kopiointi. Mikäli teoksensa haluaa myöhemmin tuoda myös kaupallisille markkinoille, on velvoitettu tuomaan se teospankin ilmoitusten piiriin.

    Profiilikuva käyttäjästä Scoffa

    Scoffa

    said

    Blogissa puhuttiin prosenttiosuudesta voitoista, mutta kirjasin alkuviestiin prosentit myyntihinnasta.
    Perustelut tähän ovat siinä, että voittojen laskeminen on pirun hankalaa ja rahaa vievää touhua, suhteellisen turhauttavaa siis ellei kunnon perusteita löydy miksi niin tehdä. Kuitenkin myydessä tuotteita on paljon kuluja jotka eivät ole tuotekohtaisia vaan jakautuvat kaikkien tai vain osan tuotteiden kesken.

    Profiilikuva käyttäjästä Mikko Kunnari

    Kyllä sen prosentin pitää olla nimen omaan myynnistä, jotta tekijälle varmistuu se osuus. Voitoista laskettava osuus taas mahdollistaisi kaiken maailman keinottelua tekijän osuuden pimittämiseksi ja mitään sellaistahan me emme halua.

    Profiilikuva käyttäjästä Ahto Apajalahti

    Kommentoin tähän saman mitä kommentoin blogiin ja vähän lisää.

    Yksi vaihtoehto saattaisi tietysti olla se, että joillekin aloille olisi hieman pitempi suoja-aika (esim. 15 tai jopa 20 vuotta), toki se rajoittaa teoksen kaupallista käyttöä enemmän kuin tämä ”pakkolisenssi”/porrastus, miksi sitä haluaa kutsua. Ongelma tässä pakkolisenssissä, kuten muissakin vastaavissa, on se että entä jos tekijää ei löydy (orpojen teosten ongelma)? Ja miten rahat menevät niille, jotka eivät halua kuulua tekijänoikeusjärjestöön? Millä perusteella rahat jaetaan? Paljonko järjestö vetää välistä? Entä ulkomaalaiset tekijät?

    Nämä ongelmat kyllä säilyisivät Piraattipuolueen nykyisessäkin mallissa, sillä 5-10 vuoden kaupallisen suoja-ajan aikana käyttökorvauksia on jollain tavalla pakko maksaa kaupallisesta käytöstä. Ongelmat pysyvät kuitenkin pieninä, kun suoja-aika on lyhyt. Tuo pitkä lisensointi lisäisi näitä ongelmia, vaikka toki olisi parempi kuin nykyjärjestelmä.

    Maksujen kerääjänä tekijänoikeusjärjestön sijaan ehdottaisin jotakin valtiollista tahoa. Piraattien kesken keskusteluissa on pyörinyt ajatus yhteiskunnan ylläpitämästä “teospankista”, josta kukin voisi ladata teoksen käytettäväksi ja jonka kautta voisi maksaa kaupallisen käytön korvaukset suoraan tekijälle niin, ettei mikään järjestö tai muu taho vetäisi välistä mitään (teospankki kustannettaisiin verovaroista). Tämä tulee melko lähelle Ruotsin vasemmistopuolueen esittämää ajatusta kirjastoista tiedostonjakokeskuksina (http://piraattiliitto.org/uutiset/2009/09/ruotsin-vasemmistopuolue-kirjastot-musiikin-ja-elokuvien-tiedostonjakokeskuksiksi).

    Itse suhtaudun alkuperäiseen ehdotukseen kriittisesti, koska se näyttäisi jättävän ennalleen suuren määrän byrokratiaa eikä ratkaisisi sitä, miten korvaukset voidaan jakaa oikeasti oikeudenmukaisesti.

    Teospankki/teosarkisto-idea olisi suunnilleen seuraava:
    – Olisi yhteiskunnan ylläpitämä ”teosarkisto”, johon kukin voisi ilmoittaa teoksensa. Teoksesta säilytettäisiin digitaalista tallennetta ja siihen olisi ilmainen pääsy verkossa. Kaikki teoksen epäkaupallinen hyödyntäminen olisi sallittua (Piraattipuolueen malli).
    – Teosta saisi käyttää kaupallisen suoja-ajan puitteissa (Piraattipuolueen malli) tai Scoffan selostaman lisenssiajan puitteissa kaupallisiin tarkoituksiin, jos maksaisi etukäteen ”teosarkiston” kautta maksun, joka menisi suoraan tekijälle/tekijöille ilman välikäsiä.
    – Maksu olisi porrastettu esim. käyttötarkoituksen (pienimuotoinen kaupallinen käyttö, osittainen lainaus, radiosoitto, levymyynti, elokuvateatterilevitys) ja käytön laajuuden mukaan.
    – Suoja-ajan päätyttyä teos tulisi vapaaseen kaupalliseenkin käyttöön.
    – Jos tekijä ei ole ilmoittanut teosta ”teosarkistoon”, sitä ei saa käyttää suoja-ajan voimassaollessa kaupallisesti sopimatta käytöstä erikseen tekijän kanssa.
    – Teosarkisto-mallissa tekijänoikeusjärjestöillä ei olisi roolia maksujen kerääjänä.

    Profiilikuva käyttäjästä Scoffa

    Scoffa

    said

    Teosarkista on kovin kiehtova idea ja mikäli sen pystyisi tämän ketjun porrasmalli-ideaan integroimaan, suuri osa välikäsistä, byrokratiasta ja turhasta hankaluudesta jäisi pois. Teosarkiston tarjoaminen olisi nykypäivää.

    Tartun nyt vielä noihin muutamiin ongelmakohtiin:
    Quote:Ongelma tässä pakkolisenssissä, kuten muissakin vastaavissa, on se että entä jos tekijää ei löydy (orpojen teosten ongelma)?

    Ei ongelmaa. Jos tekijä ei ole ilmoittautunut teosarkistoon, eikä tekijänoikeusjärjestö sitä hänen puolestaan ole tehnyt (mikäli moinen oikeus olisi), teos olisi viiden vuoden kuluttua vapaassa käytössä. Korvauksen saantioikeus perustuisi teosarkistoon kuulumiseen.

    Quote:Ja miten rahat menevät niille, jotka eivät halua kuulua tekijänoikeusjärjestöön?

    Teosarkistohan ratkaisisi tämänkin, siksi sen ajatuksesta paljon pidänkin.

    Quote:Millä perusteella rahat jaetaan?

    Sama vastaus kuin aiemmassa. Suoraan käytön mukaan.

    Quote:Paljonko järjestö vetää välistä?

    Teosarkisto ei ottaisi mitään, sen toiminta tulisi olla valtion tukemaa.

    Quote:Entä ulkomaalaiset tekijät?

    Kaupallinen hyödyntäminen ulkomaisten tuotosten kohdalla ei ole aivan niin ongelmatonta. Teosarkisto ja tekijänoikeusjärjestöt olisivat oikeastaan ainoat jotka tarjoaisivat realistisen vaihtoehdon, miten hoitaa maksut ulkomaille. Teosarkistoon kuitenkin Suomeen tuotavan teoksen maahantuoja tai teoksen tekijöitä edustava järjestö voisi tiedot ilmoittaa. Suurin ongelma ehkä onkin sellaisten teosten tilanne, joita ei ole maahantuotu aiemmin ja niillä ei siten ole juuri mahdollisuutta olla teosarkistossa. Mikäli niiden käyttö olisi viiden vuoden jälkeen vapaata, se saattaisi siirtää liikaa kotimaisiin teoksiin panostusta ulkomaisiin. Mikäli niitä taas koskisi esim. 20 vuoden täysi suoja, ei monia hyödyllisiä teoksia olisi mahdollista jakaa, uudelleenkäyttää tai muutoin hyödyntää. Tällaisessa tapauksessa ehkäpä realistisin toimintatapa olisi se, että tuo teosta Suomessa kaupallisesti hyödyntävä olisi velvollinen ottamaan tekijään yhteyden, pyytämään maksutiedot ja välittämään ne teosarkistoon.
    jota ei ole Suomeen tuotu tai

    Profiilikuva käyttäjästä Spif

    Spif

    said

    Scoffa kirjoitti:
    Quote:Tekijänoikeuslaki tulisi muuttaa yksityisen kopioinnin sallivaksi ja johdannaisteosten tekemisen sekä epäkaupallisen käytön sallivaksi.
    Minkälaista käyttöä on epäkaupallinen käyttö, joka ei ole yksityistä kopiointia eikä johdannaisteosten tekemistä? Mielestäni epäkaupallinen-sana on liian laaja ja sen voisi ottaa kokonaan pois. Yksityisen kopioinnin salliminen antaa mielestäni kuluttajille riittävät mahdollisuudet kulttuurin kuluttamiseen ja johdannaisteosten salliminen antaa mahdollisuuden luoda uutta kulttuuria. Muuta käyttöä ei kai tarvitse sallia?

    Kopiointiin liittyy oleellisena osana myös lähde josta kopio tehdään. Lähde voi olla kaupasta itse ostettu tuote josta tehdään varmuuskopio tai se voi olla jonkun muun yksityisen henkilön ostama tuote. Käsittääkseni monissa maissa on ollut lakeja jotka sallivat yksityisen kopioinnin mutta ei kuitenkaan salli jakamista. Tämä on johtanut sellaisiin tulkintoihin että esimerkiksi internetistä saa ladata tekijänoikeuden alaista materiaalia, mutta sitä ei saa jakaa. Nämä ovat kuitenkin käytännössä toisensa poissulkevia asioita koska ilman lähdettä ei voi kopioida. Mielestäni kannattaisi siis erikseen mainita myös yksityinen jakaminen.

    Scoffa kirjoitti:
    Quote:Tekijänoikeussuojan tulisi olla yksinoikeudella oikeuttavaan levitykseen ensimmäiset viisi vuotta teoksen julkaisemishetkestä. Verrattavissa nykytilanteeseen, mutta sallien yksityisen epäkaupallisen kopioinnin.
    Ja sama ongelma tässä eli yksityistä kopiointia ei voi harrastaa jos tekijänoikeuden haltijalla on yksinoikeus levitykseen. Myös yksityinen levitys eli jakaminen pitää sallia mikäli sallitaan yksityinen kopiointi.

    Profiilikuva käyttäjästä Scoffa

    Scoffa

    said

    On totta että kopioinnin sijaan olisi toisinaan hyvä muistaa mainita, että kyse tosiaan on myös jakamisesta. Itse näen kopiointi sanan kattavan lataamisen ja jakamisen sekä monet fyysisen monistamisen muodot.

    Epäkaupallinen sanaa olen ainakin toistaiseksi käyttänyt siksi, että kyseessä ei välttämättä ole yksityinen henkilö, vaan mm. yhdistys. Suomessa on yhdistyksiä todella paljon ja niitä käytetään huomattavissa määrin mm. kaupunginosan kehittämiseen, tapahtumien järjestämiseen ym. tapahtumaan joka on kaikille ilmaista ja vapaata.

    Profiilikuva käyttäjästä Ahto Apajalahti

    Tosiaan sanan ”kopiointi” pitäisi kattaa kyllä sekä lataaminen, että levittäminen, koska kyse on kummassakin kopion valmistamisesta. Eli kopioidaan joko itselle (lataaminen) tai muille (levittäminen).

    Profiilikuva käyttäjästä Mikko Kunnari

    Itse en kannata yhdistysten ja järjestöjen vapaata epäkaupallista käyttöä. Siksi en myöskään puhu epäkaupallisesta kopioinnista vaan yksityisestä kopioinnista (muutamin poikkeuksin).

    Teosarkiston mukaan tuominen oli hyvä idea, koska se tosiaan ratkaisee monta ongelmaa ja tuo myös ylimääräisiä hyötyjä kuten hyvän ja taatun saatavuuden. Mitä sitten ulkomaisiin teoksiin tulee, niin ne ovat jo paljon vaikeampi juttu. Toisaalta voihan suomessa tehtävältä kaupalliselta toiminnalta edellyttää että ne teokset merkitään sinne arkistoon. Pitää kuitenkin muistaa että myydessään muunneltuja teoksia ulkomaille pitäisi joka tapauksessa kunnioittaa kohdemaan lainsäädäntöä, joka estää käytännössä hieman vapautta käyttääkin niitä.

    Profiilikuva käyttäjästä Scoffa

    Scoffa

    said

    Mikko Kunnari kirjoitti:
    Quote:Itse en kannata yhdistysten ja järjestöjen vapaata epäkaupallista käyttöä. Siksi en myöskään puhu epäkaupallisesta kopioinnista vaan yksityisestä kopioinnista (muutamin poikkeuksin).

    Minäkin vain tietyillä varauksilla. Esimerkiksi poliittinen kampanjointi ei välttämättä ole erityisen hyväksyttävää, mutta yhdistystoiminnalla hoidetaan myös paljon pienimuotoista toimintaa, jossa ei välttämättä ikinä liiku edes rahaa lainkaan. Tällaisista hyvinä esimerkkeinä asukasyhdistykset, jotka järjestävät pihatalkoita ja tapahtumia. Olisi minusta aivan loogista, että sen ponikävelyn ja kilpaonginnan lähistöllä saisi myös esim. soittaa musiikkia. Näin tehdään itseasiassa jo ennestäänkin usein ja kyse olisikin vain hyvällä omallatunnolla tehdyn toiminnan laillistamisesta.

    Profiilikuva käyttäjästä Spif

    Spif

    said

    Eikös nuo esimerkit jo ole laillisia? TO-laissa näyttää lukevan:
    Quote:Julkinen esittäminen
    21 § (14.10.2005/821)

    Teoksen, joka on julkaistu, saa esittää julkisesti jumalanpalveluksen ja opetuksen yhteydessä.

    Julkaistun teoksen saa myös esittää julkisesti tilaisuudessa, jossa teosten esittäminen ei ole pääasia ja johon pääsy on maksuton sekä jota muutoinkaan ei järjestetä ansiotarkoituksessa.

    Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei koske näytelmä- eikä elokuvateosta. Elokuvateoksen julkisesta esittämisestä tutkimuksen ja korkeakoulutasoisen elokuvaopetuksen yhteydessä säädetään 16 c §:ssä.
    ”Epäkaupallisen käytön salliminen” sellaisenaan on kuitenkin niin tolkuttoman laaja käsite että ei sitä kannattaisi käyttää jos tarkoittaa vain tarkasti määriteltyä yhdistysten ja järjestöjen suorittamaa käyttöä.

    Profiilikuva käyttäjästä Scoffa

    Scoffa

    said

    Tuo laissa esitetty julkaistun teoksen esittäminen on hyvin ristiriitainen asia. Laki kertoo, että se on ok jos se ei ole tapahtuman pääasia. Kuitenkin käsittääkseni on tehty jopa tulkintoja, joissa ulkoilmatapahtumassa soitettu musiikki on riittävän ratkaiseva osa oikeuttaakseen siitä maksun vaatimisen. Ansiotulo kyseisessä pykälässä taas voinee tarkoittaa vaikka pelkän hernekeiton myymistä, jonka tuotoilla kunnostettaisiin puistoaluetta. Vaikka käyttötarkoitus olisi hyväntekeväisyys, asia ei aina ole itsestäänselvyys. Ulkomaillahan ongelma on jo huomattavasti pahempi, mm. Englannissa hyväntekeväisyystapahtuman kuorolaulannasta penättiin huimia korvaussummia.

    Tarkemmin itse aiheeseen takaisin:
    En sano että nykyisenkaltainen puolueohjelmassa oleva määrittely olisi ehdottoman oikea, mutta en myöskään halua rajoittaa yhdistysten mahdollisuuksia pelkkään esittämiseen. Epäkaupallinen kopiointi sisältää myös ohjekirjojen ja muun mahdollisesti tarpeellisen materiaalin kopiointioikeuden. Musiikin kopiointi kannattanee jättää vähemmälle huomiolle ajatellessa yhdistyksiä, sillä sen käyttömahdollisuudet tuossa yhteydessä lienevät huomattavasti pienemmät kuin mm. kirjallisuuden.

    Yhdistykset eivät kuitenkaan myöskään pyri tekemään voittoa, joten edellämainitun kaltaisesta sallimisesta ei haittaakaan oletettavasti ole. Rahankeräystapahtumat, yhdistykset joiden tarkoitus on tukea taloudellisesti jotakin muuta tahoa tai muu kaupalliseen toimintaan verrastettava on se kyseenalaisempi, jonka ei välttämättä tulisi saada nauttia samoja etuja.

    Profiilikuva käyttäjästä Scoffa

    Scoffa

    said

    Päivitin hieman alkukirjoitusta. Teospankki lisätty ja erikseen lihavoitu esille että tuo yksityinen kopiointi, waretus, liiskaus ja siidaus, latailu, imurointi jne tosiaan olisi mallin mukaan sallittu, tämä oli monelta mennyt ohitse kokonaan ja ihmettelivät minulle kirjoitusta.

Esillä 13 viestiä, 1 - 13 (kaikkiaan 13)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.

Siirry työkalupalkkiin