Tervetuloa Piraattipuolueeseen

Jos osallistuit vanhassa foorumissa, saat tunnuksesi takaisin pyytämällä uutta salasanaa.

Jos olet uusi jäsen, rekisteröidy.

Lue lisää uudistuksesta

Profiilikuvista

Oman avatarin saat käyttöön Gravatar-palvelun kautta (sama käyttäjätunnus kuin Wordpress.com).

Jäsenet

Uudelleenkäyttö ja kopiointi – sama asiako?

Etusivu Foorumit Yleinen keskustelu ja politiikka Uudelleenkäyttö ja kopiointi – sama asiako?

Tämä aihe sisältää 5 vastaukset, 6 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi Profiilikuva käyttäjästä Ahto Apajalahti Ahto Apajalahti 7 vuotta, 9 kuukautta sitten.

Esillä 5 viestiä, 1 - 5 (kaikkiaan 5)
  • Julkaisija
    Viestit
  • Profiilikuva käyttäjästä pjdesum

    pjdesum

    said

    Piraattipuolueen kuusitahoinen teesi epäkaupallisen kopioinnin täydelliseksi vapauttamiseksi tuntuu pitävän samana asiana kahta eri asiaa: uudelleenkäyttöä eli jälkiperäistä käyttöä ja pelkkää kopiointia. Molemmat toki johtavat sisällön leviämiseen mutta aivan eri syystä, nimittäin jälkiperäisessä käytössä varsinainen tarkoitus on käyttää sisältöä uudelleen eikä sitä käytetä uudelleen levittämistarkoituksessa. Jälkiperäisessä käytössä tarkoitus on etsiä uusia yhteyksiä valmiiden elementtien välille, mutta levityksessä on tarkoitus vain saada muut kokemaan niitä valmiita elementtejä.

    Alkuperäisen teoksen tekijälle kuuluisi oikeus jonkinlaiseen teoksen jälkiperäisen käytön kontrollointiin, oli jälkiperäinen käyttö kaupallista tai ei. Jos alkuperäistä uuden tekijää halutaan suojella, täytyy ymmärtää, ettei alkuperäinen tekijä välttämättä katso
    uudelleenkäyttöä suopein silmin. Alkuperäinen teos voi tekijästä esimerkiksi sisältää tärkeän viestin, jonka tekijä saattaa katsoa romuttuvan ja sekoittuvan vääränlaisessa uudelleenkäytössä. Sisällön vääristyminen voi olla suurikin loukkaus, ja pelkkä isyysoikeus eli oikeus tulla mainituksi uudelleenkäytön yhteydessä jää loukkaantuneelle tekijälle laihaksi oikeudeksi. Jälkiperäiselle käyttäjälle käytön eston kohtaaminen on todennäköisesti pahimmillaan ”jaa, hö, no okei”.

    Kysyttyäni asiaa eräältä puoleen kannattajalta hän tokaisi – sen lisäksi, ettei tätä kysymystä ole oikeastaan käsitelty – muun muassa, että nykyisillä kannoilla puolue ajaisi jälkiperäisen käytön asiaa niin, että Creative Commons -lisenssien kohdat BY (nimi mainittava) ja NC (ei kaupalliseen käyttöön) olisivat voimaisia. Tästä tuskin voi päätellä, että puolue pyrkisi CC-lisenssejä mukailevaan ohjelmaan, mutta jos pyrkii, niin myös ND (ei jälkiperäisiä teoksia) ja SA (jälkiperäiset teokset samalla lisenssillä) on otettava mukaan.

    Jos tästä keskustellaan, niin tässä avauskysymyksiä:

    • Jos alkuperäiselle tekijälle päätetään antaa oikeus jälkiperäisen käytön kontrollointiin, pitäisikö oikeuden olla moraalinen vai laillinen oikeus? Moraalinen oikeus on pitkällä tähtäimellä yhtä tyhjän kanssa, sillä aina on olemassa välinpitämättömiä ihmisiä.
    • Jos oikeudesta tehdään laillinen oikeus, millaisia rangaistuksia lisenssirikkomuksista tulisi? Jos oikeudesta tehdään moraalinen oikeus, voiko siitä rangaista laillisesti mitenkään?
    • Millaisia ehtoja alkuperäinen tekijä saa asettaa uudelleenkäytön ohjaamiseksi? Saako se olla tapaus- ja/tai henkilökohtaista?
    Profiilikuva käyttäjästä Kalle

    Kalle

    said

    Erinomainen vastaus jarkkoph.

    Profiilikuva käyttäjästä HarriKivisto

    Ei pidä täysin paikkaansa ettei kopioimisen ja uusiokäytön eroa olisi puolueessa lainkaan huomioitu, vaikka aihe ei olekaan ollut näkyvillä. Kyllä siitäkin on ollut keskustelua jo puolueohjelman hahmottelun aikana ja vaikka kaupallisesta ja ei-kaupallisesta kopioinnista puhutaan ja kirjoitetaan enemmän, usein samalla puhutaan myös uusiokäytöstä, joskaan ei rajoittavassa mielessä. Tällä hetkellä ajetaan siis puolueohjelman mukaan sellaista mallia jossa kaikki ei-kaupallinen käyttö (plagiointia lukuun ottamatta) on sallittua teoksen julkaisusta lähtien, kun taas kaikki kaupallinen käyttö on sallittua suoja-ajan jälkeen. Uusiokäyttö on siis mahdollista heti paikalla, mutta kaupallisesti kierrätettyjä teoksia saa käyttää vasta alkuperäisen teoksen suoja-ajan päättymisen jälkeen.

    Omat ajatukseni tästä aiheesta ovat omiani ja sellaisinaan ilmeisesti jopa radikaaleja; toivottavasti muitakin ilmaantuu tässä sen verran että saadaan tasapainoa keskusteluun.

    Keskitytään ensin taloudellisiin oikeuksiin uusiokäytön suhteen – tässä tarkoitetaan siis niitä oikeuksia, joita rajoittaa suoja-aika. Pidän uusiokäyttöä hyvänä ilmiönä. Itse asiassa käsitän kaiken kulttuurin muodostamisen uusiokäyttönä – kaikessa käytetään valmiita komponentteja. Ainoa oleellinen ero löytyy siitä, että varsinaisessa uusiokäytössä uudessa teoksessa on havaittavissa tiettyjä elementtejä, jotka voidaan suoraan liittää aiempaan teokseen. Ei ole kyse siitä, että tietyssä rautavaaran konsertossa on jossain kohtaa sibeliaaninen sävelkulku tai että led zeppelinin riffi kuulostaa vähän samalta kuin iron butterflyn riffi. Toinen ero voisi olla käytännöllinen, eli että usein uusiokäytössä on kyse varsinaisesta sämpläyksestä, eli aiemmasta teoksesta (tai tarkemmin tietystä tallenteesta) kopioidaan palanen jota käytetään uudessa teoksessa. Kopioitua juttua ei siis vain soiteta aivan samalla tavoin.

    Remiksausesta sellainen hauska seikka, että kyse on usein pikemminkin lähioikeuksista eikä yleisistä teosoikeuksista – siis toisin sanoen kun sämplätään niin se ääninäyte otetaan tietystä nauhoituksesta, tallenteesta. Kuitenkin tallenteeseenkin voivat päteä täydet tekijänoikeudet (70 vuotta tekijän kuolemasta) mikäli se tallenne on teos itsessään eikä vain versio teoksesta. Piraattipuolueen tekijänoikeusmallissa lähioikeuden suoja-aikaa ei ole selvästi erotettu yleisen tekijänoikeuden suoja-ajasta, mutta usein on ajateltu lähioikeuden piiriin kuuluville teoksille riittävän se lyhyempi aika 5-10 vuoden haitarista.

    En ole vielä törmännyt pitävään perusteluun sille, miksi teoksen tekijällä tulisi olla oikeus rajoittaa tai suoranaisesti estää toista tekijää tekemästä alkuperäisestä teoksesta uutta versiota ja vaikka muokatakin sen sanomaa kunhan näiden kahden teoksen (ja tekijän) ero säilyy ilmeisenä. Esimerkki: haluat levittää tiettyä poliittista sanomaa teoksellasi (miksei vaikka sanan laajimmassakaan merkityksessä) ja toinen tekijä muokkaa vähän teostasi ja levittää vastakkaista poliittista sanomaa; voidaan ajatella että tässä toinen tekijä saa etua, koska tämän ei tarvitse nähdä yhtä paljon vaivaa, mutta toisaalta eikö tässä ole jossain määrin jo parodiankin idea? Emmehän me parodiaa pidä tuomittavana kulttuurin muotona, vai pidämmekö?

    Moraalisilla oikeuksilla on yleensä tarkoitettu sellaisia asioita kuin isyysoikeus (tekijän oikeus tulla tunnistetuksi teoksen tekijänä), respektioikeus (tekijän oikeus rajoittaa teoksen mahdollisesti loukkaavaa uudelleenkäyttöä, eli muuntelua), klassikkosuoja (periaatteessa liittyy respektioikeuteen, mutta ei ole riippuvainen tekijästä), katumisoikeus (joissain erityistapauksissa voidaan mitätöidä tehtyjä sopimuksia tekijän hyväksi), sekä luoksepääsyoikeus, jota ei minun mielestäni tarvitsisi olla lainkaan olemassa. Moraaliset oikeudet ovat sinänsä harhaanjohtava termi, että ne eivät liity moraalin enempää kuin mitkään muutakaan tekijänoikeudet, eikä kyseessä myöskään ole jokin hämärä moraalinen velvoite, vaan nämä oikeudet ovat samalla tavalla laissa velvoittavia kuin taloudellisetkin oikeudet.

    Olen myös sitä mieltä että usein moraalisten oikeuksien käyttäminen on jopa moraalitonta, kun tuloksena on sananvapauden rajoittaminen tai kun perikunta onnistuu rajoittavilla toimillaan käytännössä piilottamaan teoksen yleisöltä.

    Isyysoikeus on erittäin tärkeä nyt ja tulevaisuudessa. Alkuperäinen artisti on mainittava kun teosta suoranaisesti remiksataan. Hyvien tapojen mukaista olisi ilmoittaa alkuperäiset tekijät sämpläyksessä ja säveliä lainatessa mutta tämän tarkka valvonta ei ole minusta tarkoituksenmukaista.

    Respektioikeuteen Piraattipuolue ei ole kajoamassa sinänsä, mikä käsittääkseni vastaa suureen osaan kirjoitustasi. Itse en pidä respektioikeudesta juurikaan. Idea voi olla jossain määrin oikeutettavissa, mutta vaarana on sananvapauden rajoittaminen. Ymmärrän toki, että on vältettävä tilanteita joissa alkuperäisen viestin sekoittuminen voi vaikuttaa tekijän maineeseen kielteisellä tavalla. Minusta tämä ei kuitenkaan ole suurena vaarana, kunhan uudet teokset nimetään ja esitetään niin, ettei vaarana ole sekoittuminen alkuperäiseen, ja että ne jotka mielessään liittävät uusioteoksen alkuperäiseen ymmärtävät että alkuperäisen tekijällä ei ole (välttämättä) mitään tekemistä uuden kanssa. Periaatteessa tässä teosoikeuksien haltijaa suojellaan jossain määrin samoin periaattein kuin tavaramerkin haltijaa.

    Profiilikuva käyttäjästä Scoffa

    Scoffa

    said

    pjdesum kirjoitti:
    Quote:Piraattipuolueen kuusitahoinen teesi epäkaupallisen kopioinnin täydelliseksi vapauttamiseksi tuntuu pitävän samana asiana kahta eri asiaa: uudelleenkäyttöä eli jälkiperäistä käyttöä ja pelkkää kopiointia. Molemmat toki johtavat sisällön leviämiseen mutta aivan eri syystä, nimittäin jälkiperäisessä käytössä varsinainen tarkoitus on käyttää sisältöä uudelleen eikä sitä käytetä uudelleen levittämistarkoituksessa. Jälkiperäisessä käytössä tarkoitus on etsiä uusia yhteyksiä valmiiden elementtien välille, mutta levityksessä on tarkoitus vain saada muut kokemaan niitä valmiita elementtejä.

    Kivistö ehtikin jo tuoda esille paljon juttua jotka myös itse allekirjoitan. Ehkä sillä poikkeuksella, että ainakin teoriassa pidän respektioikeutta hyvänä, mutta sillä on suuri väärinkäyttöriski jolla voi pilata koko oikeuden olemassaolon.

    En ole juuri nähnyt tai kokenut keskusteluissa uudelleenkäyttöä ja kopiointia sekoitettavan keskenään, uudelleenkäytön mukanaolo on hyvin tiedostettu asia. Musiikin saralla ehkä selkeimmät esimerkit ovat erilaiset mash-upit ja remixit, mutta myös mm. uudelleensovitukset ja osien hyödyntäminen vanhoista klassikoista kuuluvat samaan kategoriaan. Ajatellaanpa esimerkiksi jo 40-luvulla Reino Helismaan tekemää Päivänsäde ja Menninkäinen kappaletta. Siitä on nykypäivänä kovin erilaisia versioita, varmasti moneen eri makuun sopivia ja on hyvin vaikea uskoa Repen kääntyilevän haudassaan sen vuoksi, että biisiä on pidetty niin hyvänä, että siitä halutaan tehdä jatkuvasti uusia sovituksia.

    Muualla kuin musiikin saralla uudelleenkäytön tarve ehkä tulee selkeämmin esille. Tietokoneohjelmistoja tehdään huimia määriä ja monet niistä sisältävät täysin samoja functioita tai samojen ohjelmatyyppien sisällä saattaa jopa koko päätoiminta olla täysin samanlaista. Ei ole kovin realistista että ohjelmoijan täytyy ”turhaan” kirjoittaa kymmeniä tuhansia koodirivejä vain siksi, että ohjelma josta samat toiminnot saisi, on jo tehty ja mahdollisesti kuopattu, muttei mahdollisuutta vain haluta periaatteesta tarjota.

    Kirjallisuuden saralla taas minä ainakin nauttisin jos joku tekisi hyvän lisäosan jollekkin hyllystäni löytyvälle sarjalle, johon ei jatko-osia enää ole tulossa. Ei siinnä jatko-osassa enää mitään järkeä olisi, ellei voisi käyttää samoja hahmoja tai maailmaa osana uutta teosta.
    Oppi- ja tietokirjojen päivittäminen sotisi täysin uudelleenkäyttöä vastaan, ellei oikeuksien haltija olisi enää kyseisestä duunista kiinnostunut, mutta ei halua oikeuksia myydä vain siksi, että saattaa vielä jonakin vuosikymmenenä innostua duunista uudestaan.

    Oletko muuten huomannut että hollywood leffoissa melkein aina jos telkku on päällä, siellä pyörii jokin mustavalkoinen vanha raina, ihan vain siksi kun sinne ei tekijänoikeuksien takia voida pistää pyörimään mitään uudempaa.

    Uusiokäyttäminenhän on täysin sallittua nykypäivänäkin, tuotosta vain ei saa tuoda julki, edes muiden arvioitavaksi, jotta voisi nähdä osasiko tehdä ihmisiin vetoavan tuotoksen.

    Quote:Jos tästä keskustellaan, niin tässä avauskysymyksiä:

    • Jos alkuperäiselle tekijälle päätetään antaa oikeus jälkiperäisen käytön kontrollointiin, pitäisikö oikeuden olla moraalinen vai laillinen oikeus? Moraalinen oikeus on pitkällä tähtäimellä yhtä tyhjän kanssa, sillä aina on olemassa välinpitämättömiä ihmisiä.

    Molemmat oikeudet ovat laissa määriteltyjä, moraalisia oikeuksia ei vain voi luovuttaa eteenpäin, joka on minusta erittäen positiivinen asia, joten vastaan moraalinen. Moraalisia oikeuksia tulisi kuitenkin päivittää tälle vuosituhannelle, niissä näkee kyllä takana olevan ajatuksen, mutta niiden soveltaminen nykypäivänä on tosiaan hieman yhtä tyhjänpäälle. Käytännössä en kutenkaan näe tarvetta rajoittaa uudelleenkäyttöä lainkaan, poislukien se artistille myönnetty suoja-aika 5-10 vuotta. Edes moraalisesti arvelluttavaan johdannaisteokseen on minusta huono vedota, sillä mikäli on yleistä tietoa että niiden tekeminen on sallittua, ei helposti voi mieltää alkuperäisen tekijän olevan tuon moraalisesti arvelluttavan aiheen takana ja tukena. Paremminkin ehkä isyysoikeuden ja respektioikeuden yhdistämisenä voisi tuoda alkuperäiselle tekijälle oikeus vaatia, ettei häntä mainita alkuperäisenä tekijänä jos niin todella haluaa.

    Quote:

    • Jos oikeudesta tehdään laillinen oikeus, millaisia rangaistuksia lisenssirikkomuksista tulisi? Jos oikeudesta tehdään moraalinen oikeus, voiko siitä rangaista laillisesti mitenkään?

    Ennen kuin edes aletaan puhumaan tarpeesta rajoittaa lailla uusiokäyttöä suoja-ajan päätyttyä, pystyisitkö antamaan esimerkkejä siitä miten uusiokäytöstä olisi todellista haittaa?

    Quote:

    • Millaisia ehtoja alkuperäinen tekijä saa asettaa uudelleenkäytön ohjaamiseksi? Saako se olla tapaus- ja/tai henkilökohtaista?

    Tapaus- tai henkilökohtaisesta rajoitteesta ei olisi hyötyä, sillä kyseessä olisi kuitenkin vain keinotekoista rajoittamista sellaiseen, joka on jo osin nyt sallittua (yksityinen johdannaisteoksen tekeminen ja käyttö). Tämä tosin liittyy nyt läheisesti siihen mitä aiemmassa kysymyksessä tuli esille. Millaisissa tilanteissa uusiokäytöstä olisi todellista haittaa?

    Jos jotakuta harmittaa että otin remixit ja mash-upit hyvin vähän huomiolle tekstissä, tarkentaa saa. Itse en kumpaakaan juurikaan kuuntele ja jätän niiden tarkemman erittelyn niistä enemmän ymmärtävälle.
    CC-lisenssit eivät minusta ole olleet PP:n ohjelmalle minkäänlainen esikuva, mutta niiden ajatusmaailman lähtökohta on hyvin osuva ja en yhtään ihmettele moisen ajatuksen mieleen tulemista. Lainsäädännön ei kuitenkaan tulisi puuttua itse lisensointikysymyksiin, vaan lisensointien tulisi olla lain avuksi tehtäviä tarkennuksia.

    Profiilikuva käyttäjästä Ahto Apajalahti

    pjdesum kirjoitti:
    Quote:Alkuperäisen teoksen tekijälle kuuluisi oikeus jonkinlaiseen teoksen jälkiperäisen käytön kontrollointiin, oli jälkiperäinen käyttö kaupallista tai ei.

    En tiedä ovatko kaikki samaa mieltä, mutta minusta alkuperäisen teoksen tekijälle kuuluukin oikeus teoksen jälkiperäisen kaupallisen käytön kontrollointiin 5-10 vuoden suoja-ajan puitteissa. Sen sijaan epäkaupallisen käytön osalta en ymmärrä, miksi pitäisi. Ei alkuperäinen tekijä sekoitu väärällä tavalla alkuperäiseen teokseen, kun asianmukaisesta attribuutiosta pidetään huolta. Kivistön huomio parodiaoikeudesta oli erinomainen. Ei ole mitään syytä, miksei parodiaoikeutta voisi laajentaa koskemaan muutakin uusiokäyttöä kuin varsinaisia parodioita. Respektioikeudesta olen myös samaa mieltä Kivistön kanssa. Nähdäkseni Piraattipuolueen malliin siirtyminen siten että tästä mallista saataisiin kaikki hyöty irti, edellyttäisi respektioikeuden jonkinmoista rajoittamista juurikin sen vuoksi, että teosten uudelleenkäyttökulttuuria ei voitaisi turhaan rajoittaa.

    Quote:Jälkiperäiselle käyttäjälle käytön eston kohtaaminen on todennäköisesti pahimmillaan ”jaa, hö, no okei”.

    Ei, vaan jälkiperäinen käyttäjä tekee jälkiperäisen teoksen kiellosta huolimatta ja syyllistyy samalla rikokseen. Esimerkkinä kaikki YouTuben fanivideot, joissa on miksattu tekijänoikeudella suojattua musiikkia ja videopätkiä keskenään. Ei niiden tekijiöistä kukaan pysähdy miettimään, mitähän laki mahtaa tästä sanoa, vaan he tekevät niitä koska se on kivaa ja koska he pitävät niistä teoksista joita he uudelleenkäyttävät. Epäkaupallinen teosten uudelleenkäyttökulttuuri netissä on myönteinen asia, jota ei pitäisi rajoittaa lainsäädännöllisesti. Minusta jokainen tällainen ”jaa, hö, no okei” on menetys kulttuurille ja ihmiskunnan henkiselle tulevaisuudelle.

    Quote:Jos alkuperäiselle tekijälle päätetään antaa oikeus jälkiperäisen käytön kontrollointiin, pitäisikö oikeuden olla moraalinen vai laillinen oikeus?

    Moraalinen, on sekin nyt parempi kuin YouTuben fanivideoiden tekijöiden rankaiseminen rikosoikeudellisesti.

    Quote:Millaisia ehtoja alkuperäinen tekijä saa asettaa uudelleenkäytön ohjaamiseksi? Saako se olla tapaus- ja/tai henkilökohtaista?

    Kaupallisen jälkiperäisen käytön kontrolloinnin suhteen tekijällä pitäisi minusta olla oikeus kieltää se tai sallia se siinä määrin kuin tekijä itse haluaa.

Esillä 5 viestiä, 1 - 5 (kaikkiaan 5)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.

Siirry työkalupalkkiin