• 3 vuotta, 2 kuukautta sitten

    akukkone

    akukkone kirjoitti päivityksen 3 vuotta, 2 kuukautta sitten

    Antti Kukkosen ja Tuukka Virtaperkon ehdotus puolueohjelman muuttamiseksi:

    Muutosehdotus piraattien ohjelmaan: rikosoikeudellisen syylliseksilukemisen perusteista (sijoituspaikka on Piraattipuolueen yksilönvapausohjelma, kohta 5: oikeusturva)

    Rikosoikeudellisen syylliseksilukemisen perusteista

    Käynnissä oleva Anneli Auerin oikeudenkäynti ei tee relevantiksi ainoastaan keskustelua siitä, mikä kyseisessä yksittäistapauksessa on mennyt poliisitutkinnan ja oikeuslaitoksen toiminnan suhteen pieleen, vaan se nostaa esiin myös periaatteellisemman tason kysymyksiä. Monet ovat aiheellisesti kysyneet, miten voi olla mahdollista, että yhtäältä rikosoikeudessa ketään ei tule tuomita, mikäli syyllisyydestä jää varteenotettava epäily. Toisaalta tapauksessa kuitenkin viisi tuomaria on pitänyt Aueria toistaiseksi syyttömänä siinä missä neljä syyllisenä. Herää näin ollen kysymys: jos enemmistö tuomariäänistä syyttömyyden puolella ei edusta varteenotettavaa epäilyä, jota rikosoikeudelliselta tuomiolta vaaditaan, niin mikä edustaa. Nykyisessä systeemissä on kunkin yksittäisen tuomarin vastuulla, ettei tuomiota anneta, mikäli tuomari kokee, että näyttökynnys ei täyty. Tämän sijasta on kuitenkin oleellista kysyä, eikö väkevä erimielisyys sinänsä artikuloi varteenotettavan epäilyn läsnäoloa.

    Vastaus on mielestämme kyllä ja näin olleen rikosoikeus kaipaa remonttia syytetyn eduksi juuri tällaisissa tilanteissa. 1700-luvulle asti Länsi-Euroopassa (myös meillä Ruotsissa) voimassa olleen oikeudellisen systeemin puitteissa ihmisten syylisyyttä ei mitattu binäärisesti (syyllinen vs. syytön), vaan ihminen saattoi olla esim. 4/5 syyllinen. Tämä järjestelmä tulee palauttaa Suomen rikosoikeudelliseen oikeussysteemiin. Tarkoitus on voimistaa epäillyn asemaa oikeusprosessissa tilanteessa, jossa hänet olemassa olevan systeemin puitteissa tuomittaisiin syylliseksi. Uudistus ei siis vaikuta tapauksiin, jossa epäilty todetaan syyttömäksi. Toiseksi laskentatapamme on erilainen sikäli, että syyllisyys olettaa pääsääntöisesti yli nron 1 saatua matemaattista arvoa.

    Uudessa systeemissä kukaan yksittäinen tuomari ei arvioi syyllistä muuten kuin syytön-syyllinen –akselilla perusteluineen. Tässä suhteessa vanha systeemi jatkukoon. Sen sijaan murto-osasyyllisyys on oikeusprosessin emergentti ominaisuus, jossa murto-osat muodostuvat syylliselle annettavista tuomariäänistä syyllisyyden tai syyttömyyden puolesta.

    Ottakaamme esimerkki. Tyypillisenä voimme pitää tilannetta, jossa KO:ssa 1 tuomari 3:sta pitää syytettyä syyllisenä, mutta HO:ssa kaikki 3. HO:n tuomio jää lainvoimaiseksi. Näin ollen 2 tuomaria on pitänyt epäiltyä syyttömänä, kun taas 4 syyllisenä. Tuloksena on suhdeluku 4/2 syyllisyyden puolesta eli syytetty on 4/2 syyllinen. Kun jakotoimitus suoritetaan, saadaan tulokseksi 2, jolloin numeron tulkinta on tuomioita seuraavalla helppo. Siinä missä luku 1,0 on tuomiolle minimi, sitä suuremmaksi syyllisyys nousee, mitä suuremman luvun tuomittu saa. Suurin mahdollinen luku tilanteessa, jossa kaikki tuomarin KO:ssa ja HO:ssa olisivat syyllisyyden puolella, olisi 6,0.

    Laskutavassa on poikkeuksia, mutta niistä ilmoitetaan alla

    Oleellinen muutos nykysysteemiin on siinä, että

    a) Langettavan tuomion yhteydessä tuomariäänet pitää tuomitiun pyynnöstä aina julkaista.

    b) Muutoksen oleellinen seuraus on kuitenkin se, että tilanteessa, jossa syytetyn syyttömyydestä on vakuuttunut useampi tuomari kuin syyllisyydestä, syytetty tulee tuomion lainvoiman synnyttyä vapauttaa. Näin olleen vältämme esim. Auerin tapauksen kaltaiset epäoikeudenmukaiset oikeudenkäynnit, sillä vaikka Auer on tuomittu tällä hetkellä KO:n taholta murhasta, 5 tuomaria on todennut hänet syyttömäksi ja 4 syylliseksi. Laskutapamme mukaan Auer on nyt 4/5 eli 0,8 syyllinen, jolloin tuomiolta vaadittava 1,0:n minimi ei täyty.

    Poikkeuksia/ tarkennuksia:

    a) Tasatilanteessa korkeamman oikeusasteen äänet ratkaisevat. Mikäli 2 tuomaria KO:ssa pitää syyttömänä, mutta HO:ssa (joka antaa lainvoimaisen tuomion) vain 1 eli HO:ssa 2 pitää syyllisenä, äänet ovat yhteensä 3/3 eli 1,0. Tällöin tuomioon merkataan 1,0H, joka riittää tuomioon.

    b) Toisen poikkeuksen säännöstä tekee tilanne, jossa 3 tuomaria KO:ssa ja 3 HO:ssa on todennut syytetyn syyttömäksi, mutta juttu etenee KKO:hon. Edellä esitetyn säännön puitteissa KKO:n olisi mahdoton antaa langettavaa tuomiota, sillä 6 tuomaria/ lautamiestä on jo ollut vakuuttuneita syytetyn syyttömyydestä. Vaikka KKO olisi yksimielisesti eri mieltä, äänet olisivat silti 5/6 eli n. 0,83. Tällaisessa tilanteessa KKO voisi kumota HO:n päätöksen, mutta vain yksimielisellä 5 tuomarin päätöksellä. Näin voidaan myös ehkäistä KKO:lle tyypillisiä poliittisia tuomioita, kuten KKO:2011:1 (nännijuttu) (Samaten voi harkita mahdollisuutta, että tuomariäänten laskennassa lautamiehille annetaan pienempi kerroin kuin 1, esim. ½. Tämä ei kuitenkaan mielestämme ole tarpeellista.)

    Lopuksi: Oleellinen muutos liittyy siis siihen, että varteenotettavan epäilyn voidaan katsoa muodostuvan jo sitä kautta, että enemmistä tuomareista koko oikeusprosessin aikana pitää syytettyä syyttömänä. Uudistuksella saattaa olla myös pieni vaikutus siihen, miten kohdellaan rikoksesta tuomittua. Useimmissa kulttuureissa paluu yhteisöön tuomion jälkeen edellyttää oman rikoksen tunnustamista, eräällä tavalla oman ”syyllisyysnarratiivin” hyväksymistä. Tämä on kuitenkin eettisesti arvelluttavaa ihmisten kohdalla, jotka ovat syyttömiä. He hyötyvät käsitysemme mukaan sen julkisena pidosta, että kyse saattaa olla 1,1 syyllisyydestä, eikä esim. 6,0 syyllisyydestä.

Siirry työkalupalkkiin